Ikkunoista on koko viikon tulvinut kirkasta valoa, pitkään mustaan kauteen varautuneelle se tuntuu äkkiseltään vähän oudolta, ihanalta kylläkin. Mielessäni on monta kertaa käväissyt, että olenko mahdollisesti erehtynyt kuukaudesta, eletäänkö me todella nyt marras-joulukuun vaihdetta? Olen ihan kartalla kuitenkin, siitä varmistuin aamulla jo ennen seitsemää, kun pienet jalat tömistelivät innoissaan alakertaan. Lapsille herääminen oli tänään helpompaa, kuin yhtenäkään toisena talvisena aamuna. Tiedättehän, joulukalenterin ensimmäinen luukku. Voisipa sitä itsekin olla yhtä innostunut niin pienestä asiasta, haha, ehkä tässä vähän katkerana kirjoittelen, sillä itse jäin (taas) ilman joulukalenteria, vaikka lapsilla on tuplat.
Joulukuun eka, enää yksi kuukausi jäljellä tätä vuotta. Posti muistutteli, että katkeruus ei kannata ja toi minulle jotain vielä joulukalenteriakin parempaa, uuden vuosikalenterin. Uusi vuosi, uusi alku. Olen aina omistanut tylsän ja ruman, paniikissa marketista mukaan napatun kalenterin. Nyt panostin vähän kauniimpaan, joten ehkä vuodesta 2017 tulee myös vielä edellisiäkin vuosia ihanampi, näin on ainakin hyvä uskoa. Uudessa kalenterissani on tietenkin paljon tyhjiä sivuja (ja tarroja, best!) suunnitelmille. Ne tyhjät sivut saavat minut tuntemaan, että kaikki on mahdollista. Itse kukinhan tässä joka vuosi kirjoittaa jatko-osaa omalle tarinalleen, vaikka toki universumillakin on sormensa pelissä useimmissa juonen käänteissä.
Aloitin siis jo vähän miettimään ensi vuotta, kokemuksesta tiedän kevään koittavan yllättävän nopeasti. Varmasti jälleen kerran silmät pyöreinä ihmettelen, että miten sitä ollaankin jo kesän kynnyksellä. Jokainen vuosi menee aina nopsempaa kuin edellinen, vaikka taidan olla oman ikäkriisini kärjen selättänyt, niin en silti voi mitenkäään uskoa olevani 32-vuotias ensi vuonna. Jäin muuten tuijottamaan tuota numeroa 32 kirjoittaessani sen tähän, kylläpä se näyttääkin oudolta. Tuntuu vähän sillä samalla tavalla kummalliselta, kuin kirjoittaessaan ensimmäisiä kertoja päivämäärän loppuun uuden vuosiluvun.
Merkitsin kalenteriin jo talviloman kera sydämen. Merkitsen ihan kohta myös asioita, jotka ovat nyt jo sovittu ensi vuodelle. Rebekan hammaslääkäri nyt ihan kärjessä. Nyt kun aloin oikein pohtia, niin vitsit, kyllähän ensi vuodellekin ollaan lyöty jo monta päivämäärää lukkoon, kaikki sivut eivät sittenkään pysy kauaa tyhjinä. Toisaalta, elämästä kun ei ikinä tiedä, kaikki sovittu ja suunniteltu ei välttämättä toteudukaan.
Ostin kalenterin Nunucon verkkokaupasta, näitä näyttäisi olevan vielä muutamia jäljellä. Kalenteri maksoi 34 euroa, ja vaikuttaa ainakin parhaalta, mitä olen koskaan aikaisemmin omistanut. Tosin olenkin vain omistanut niitä ihan tavallisia, mustia kalentereita. Kiitos vinkistä, Satu!
Bloginikin tulee uudistumaan vuoden vaihteessa, kuulette siitä pian lisää. En silti usko muutosten merkitsevän teille lukijoille niin paljoa kuin itselleni. Ensi vuonna toivoisin ainakin voivani vaihtaa teidän kanssa enemmän ajatuksia, sillä ilahdun aina henkilökohtaisista viesteistänne Snapchatin ja Instagramin puolella, haluaisin tänne blogiinkin samanlaista meininkiä. Lukijaillan tai pikkujoulujen järjestäminen INCH” Storessa oli kokonaisuudessaan kiva projekti, ja mielelläni tekisin enemmän sen kaltaisia juttuja jatkossakin. Jos teillä on ajatuksia tai toiveita, niin kertokaa täällä, meilissä, Instagramin postiluukussa, Snäpissä tai vaikka kadulla.
Merkitsen kalenteriin vielä ne ensi vuoden tärkeimmät menot, sitten palaan tähän hetkeen takaisin. Haaveileminen ja suunnitteleminen on ihanaa, vaikka mielestäni ei kannata pelkästään odottaa tulevaa, sillä ainostaan se on varmaa, että me ollaan täällä, tässä ja nyt. Olette tärkeitä <3
-Maj