Voisiko tätä rakkaampaa näkyä paljoa enää ollakaan? Poika ja pupu ovat kotiutuneet – ja nukkuvat yhdessä päikkäreitä, siinä niin minun paikallani. Pellavapää pellavalakanoihin painautuneena. Tyyppi oli ihan puhki, kun muutama tunti on mennyt kierrellen täällä kämpässä ja hokien ”tämä on minun, meidän koti” ”tämä on kotini” ja ”tämmöinen koti”.

Olen maailman onnellisin, että hän on täällä. <3 Kiitos kaikille tähän postaukseen kommentoineille ja sähköpostia lähettäneille. Ihanaa tietää, että siellä on ihmisiä, joilla on iso ja lämmin sydän, viestinne merkitsivät minulle paljon.

-Maj