Laiskoja päiviä. Tai en oikein tiedä, välillä kyllä sitäkin. Yhtenä päivänä havahduin siihen, että yhdeksältä illalla olin tismalleen samassa habituksessa, missä aamulla olin herännyt. Mieheni kohautti harteitaan ja totesi, että säästyn meikkien pesemisen vaivalta ja yökkärikin on jo valmiiksi päällä. Kauhean kätevää.
Silti laiskoina (sade)päivinäkin sitä tulee tehtyä kuitenkin jotain, kuten esimerkiksi vaikkapa laitettua ruokaa pöytään viisi kertaa päivässä, päästettyä koira ulos (takki yöpaidan päällä), tehtyä kirjanpitoa, pestyä vessat, piirreltyä lasten kanssa, näpyteltyä ainakin yksi blogipostaus, erotuomaroitua ainakin 10 riitatilannetta, pyöriteltyä pari koneellista pyykkiä ja sen sellaista.
Joskus ehkä jotain miljoona vuotta sitten jos sanoin, että en ole tehnyt tänään mitään, niin se todella tarkoitti sitä. Ei mitään = heräsin kahdelta päivällä, hain noutoruokaa, jonka söin sängyssä katsellessani leffoja – ja nukuin ehkä vielä päikkärit. Mutta tosiaan, koska miljoona vuotta on pitkä aika, niin saatan muistaa ihan väärin, tai en ainakaan tarkalleen muista millaista se oli, enkä siksi osaa kaivata edes sitä. No joo, ehkä joskus kaipaan, mutta kun tulee mahdollisuus olla-tekemättä-mitään, niin en osaa tarttua siihen. Tajusitteko?
Lasten vaatteet – Aarrekid *gifted
No, meillä on ollut, jos ei nyt ihan laiskoja päiviä, niin tosi rentoja kumminkin. Aamuisin ei paljoa hötkyillä, aamupalat ovat runsaita ja kahvia voi hörppiä tolkuttoman pitkään, välissä ehkä pitää tehdä pari juttua, mutta siihen kupin ääreen voi aina palata. Vaatteet puetaan sitten kun siltä tuntuu, Rebekka yleensä haluaa ekana päästä liikenteeseen.
Toivottavasti lapsille jää mieleen lapsuuden kesistään yökkäreissä hyörivän sekopäisen äidin lisäksi kuitenkin se, että oltiin kotona, eikä ollut kiire mihinkään.
ps. pyykkikone varmaan pyörii pyörittämättäkin…
-Maj