Eli tämä seuraava postaus on julkaistu vanhassa blogissani helmikuussa 2010, noin kuukautta ennen Rebekan syntymää. Muistaakseni tätä on pyydetty uudelleen julkaisuun, joten tässäpä nyt tulee.

Olette kovasti toivoneet jonkinnäköistä raskaus-postausta, jossa me kertoisimme meidän tuntemuksia kaikesta aiheeseen liittyen. Nämä seuraavat ajatukset on sitten ihan mun omia ajatuksia, ei sotketa Miikaa tähän nyt ollenkaan.

Kaikkia kovin kiinnosti tietää, että oliko vauva ns. ”vahinko”, kertoessani, että olin yllättynyt, kun sain tietää odottavani vauvaa. Mielestäni kuitenkin lapsia saadaan, ei niitä niin vain ”tehdä”. Vaikka vauvan tuloa olisi kovastikin odotettu ja suunniteltu, uskon, että monelle se positiivinen raskaustesti on silti hyvinkin yllättävä juttu. Itsehän tein testin kolmeen kertaan, ennen kuin uskoin sen pitävän paikkaansa. On se vaan niin uskomatonta ja mullistavaa todeta, että on mahkut tulla äidiksi. Miikan mielestä homma oli ihan selvä eka testin jälkeen ja hän iloitsi asiasta samantien.

Omalle perheelleni kerroin asiasta ihan ensimmäisenä ja he kaikki olivat enemmän kuin iloisia puolestani. Omille vanhemmilleni tämä tuleva baby on ensimmäinen lastenlapsi, joten pistäähän se tulevan mummon ainakin ihan sekaisin. Samoin Miikan vanhemmat olivat tietysti iloisia ja ovat lupautuneet auttamaan meitä tarpeen mukaan. Muille kertomista venytin tosi pitkään kuitenkin, ihan varmuuden vuoksi. Omat kaverinikin iloitsivat puolestani, toivuttuaan ensin pienestä shokista ja yllätyksestä;) Pakko kertoa, että meidän Peppe meinasi kaataa maitoa yli lasinsa, kun kuuli asiasta. Peppe luuli, että me vaan huijataan sitä, eikä meinannut uskoa meitä:)

Minulla ei ollut ”tähän ryhtyessäni” mitään käsitystä, mitä tuleman pitää, joten kolme kuukautta kestävä väsymys ja pahoinvointi tulivat melko yllätyksenä. Kai vaan naivisti ajattelin, että mun masu kasvaa pikku hiljaa ja aamuisin sitten vähän oksettaa. Oli aika kova järkytys, kun en jaksanut aluksi mitään muuta kuin nukkua. Miika hoiti ihan kaikki kotityöt, kun väsymys oli pahimmillaan. Juoksimpa pari kertaa melko pikaisesti lähikaupasta kotiin oksentamaan… Töistä en kumminkaan ole ollut päivääkään sairaslomalla. Monet odottavat äidit joutuvat olemaan saikulla rajun väsymyksen ja pahoinvoinnin takia, joten omat vaivani ovat kai siihen verrattuna aika lieviä.

Tuona aikana jäi urheilut ja muut harrastukset väliin. Kun käväisin kerran treenaamassa salilla, tuli sen jälkeen välittömästi oksennus ja treenaus sai hetkeksi jäädä. Kun maagiset kolme kuukautta raskautta tuli täyteen, niin vaivani katosivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Jaksoin taas puuhailla normaalisti kotihommia, käydä töissä ja harrastaa liikuntaa. Oloni oli paljon parempi, samoin hiusten ja ihon rasvoittuminen tasaantui. Kampaajani (ystäväni) Saara totesi, ettei multa lähde edes hiuksia siihen tahtiin, kuin normaalisti. Tuuheat hiukset kuuluvat siis asiaan!

Monet kertovat olevansa normaalia ärtysempiä, jopa ihan ”pirttihirmuja”, kun ovat raskaana. Miika ainakin on sanonut mulle monta kertaa, että olen normaalia tasapainoisempi, rauhallisempi ja ehkä vaan vähän normaaliakin herkempi. Totta se on, että ne vaippamainokset ja eläinohjelmat alkavat itkettää, vaikka ennen olisi pystynyt katsomaan Titanicin viisi kertaa putkeen päästämättä yhtään kyyneltä. Jostain syystä sitä alkaa huolehtimaan myös läheisitään normaalia tarkemmin, sekin kuuluu asiaan. Kun Tepolla oli yskä, heräsin yöllä tarkistamaan kymmenen kertaa, että onko sillä kaikki hyvin.


Fyysisesti voin mainiosti. Painoa minulle on kertynyt noin kymmenisen kiloa, mikä on neuvolan tätin mukaan juuri sopivasti. Lähtöpainoni oli 53 kiloa ja nyt lähes 64 kiloisena olo on paksu, mutta ei ihan mahdoton. Näin kevään lähestyessä odottelen itsekkäästi jo, että saisin oman masuni taas täysin omaan käyttöön. Olen joka päivä töiden lisäksi yrittänyt käydä kävelemässä, tänäänkin ulkoilessa vierähti melkein kaksi tuntia. Raskausviikolla 27 käväisin siellä sairaalassa ja olin todella kipeä viikon verran, myös niihin aikoihin jätin uudestaan aloittamani kuntosaliharjoittelun kokonaan pois.

Vanhemmuudesta, äitiydestä tai vauvan hoidosta en tiedä vielä mitään, koska eihän minulla ole sellaisesta aikaisempaa kokemusta. En ole koskaan vaihtanut edes vaippaa, tai ollut lastenvahtina pikkuiselle. Lähipiirissäni ei ole montaakaan vauvaa. Minulla on kyllä kaksi aivan ihanaa kummilasta, mutta molemmat asustavat pohjoisessa, että heitä tulee (ikävä kyllä) tosi harvoin nähtyä. Eikä kenenkään toisen lapsen hoivaaminen ole sama asia kuin oman lapsen saaminen.

Ajoittan mieleeni hiipii ajatuksia, että osaanko hoitaa vauvaa? Tuleeko minusta hyvä äiti? Tai että nautinko ollenkaan äitiydestä, onko se minua varten? Uskon, että näin on tarkoitettu ja eiköhän kaikki äidit osaa hoitaa omaa lastansa parhaiten. Aika sen näyttää, miten hyvin pärjään:)

Nyt odotellaan vielä tovi ja koitetaan nauttia jokaisesta pikku potkusta, vaikka välillä tuskastuttaakin. Ai niin, se synnytys, mitä luulette jännittääkö minua? No, totta hitossa jännittää ihan mielettömästi. Olen valmistautunut lueskelemalla pari kirjaa ja koittamalla olla ajattelematta asiaa koko ajan:D Koitan vaan ajatella, että joka tapauksessa kaikkien masusta se vauva on löytänyt tiensä ulos. Ja minä sanon ehdottomasti KYLLÄ! kaikille kivunlievitys menetelmille. Ja ei, en kerro vielä mitä nimiä me ollaan mietitty vauvalle.

Ps. Hassuin vinkki mitä olen lukenut raskaus-opuksista on, että ”sivele tummiin silmänalusiin violettiin vivahtavaa puuteria, häivyttääksesi väsymyksen merkit”, häh?

-Maj

Tuleeko teillä mieleen vielä muita vanhoja posteja,
jotka haluaisitte kertaalleen lukea?

Suositellut postaukset

0 Comments

  1. Anonymous 27.10.2010

    Saako kysyä kuinka kauan synnytys kesti? Ja olitko ennen raskautta kuukautisten aikana äksy, 'normaali' vai normaalia rauhallisempi?

    -S-

    Vastaa
  2. Anonymous 27.10.2010

    Olipa kiva yllätys, että julkaisit jonkun vanhan postauksesi! Minä olen siis se, joka viimeksi uteli,että pääsisikö vanhaa blogia lukemaan.. :)

    Minua kiinnostaisi postaukset siltä ajalta, kun olit vasta saanut tietää olevasi raskaana – siis ihan raskauden alkuajoista.

    Vastaa
  3. Riikka 27.10.2010

    Jee, kiitos tästä postauksesta, tämä oli tosi kiva lukea nyt, kun itsellä ovat nuo samat ajatukset ja tunteet. Vielä on silti vähän enemmän aikaa (toivottavasti, ellei vauva päätä tulla etuajassa)kuin sinulla tuossa postauksessa, vajaa kaksi kuukautta. :)
    Jänskättää ja silti odotan niiin paljon että näkisin sen oman muruseni joka siellä masussa on nyt pitkään asustellut.
    Voisitko joskus laittaa jonkun postauksen jossa olis masu tai asukollaasia raskausajalta?

    -R-

    Vastaa
  4. Anonymous 27.10.2010

    Moi Maj, odottelen edelleen sitä muhkeanutturapostausta… kun pikkujouluaikakin lähestyy :) Jos ehtisit sen tehdä niin olisin iloinen.

    Vastaa
  5. Marika 27.10.2010

    "Ajoittan mieleeni hiipii ajatuksia, että osaanko hoitaa vauvaa?"

    Miten hyvin sulla sitten alussa lähti kaikki käyntiin, kun mitään aikaisempaa kokemusta vaipan vaihdoista ja muista ei ollut? Toki sulla taisi olla kaksi innokasta tuoretta mummoa apuna ja neuvojana. :)

    Vastaa
  6. Marika 27.10.2010

    "Ajoittan mieleeni hiipii ajatuksia, että osaanko hoitaa vauvaa?"

    Miten hyvin sulla sitten alussa lähti kaikki käyntiin, kun mitään aikaisempaa kokemusta vaipan vaihdoista ja muista ei ollut? Toki sulla taisi olla kaksi innokasta tuoretta mummoa apuna ja neuvojana. :)

    Vastaa
  7. Maj 27.10.2010

    Anonyymi: Ehkä hiukan äksy. Ehdin olla noin reilu 4 tuntia sairaalassa, kun Rebekka syntyi.

    Anonyymi: Okei -katsotaan, mitä arkistojen kätköistä löytyy!

    Riikka: Sulla on jännät paikat:) Juu, kyllä sieltä varmaan jotain asujuttujakin löytyis :)

    Anonyymi: Muhkunutturaa ohjeita, apua! Koitan tehdä jotain piakoin!

    Marika: Olin luonnonlahjakkuus :D Ei vaan, kyllä ne äidinvaistot kertovat, mitä pitää tehdä ja maalaisjärjellä selviää hyvin pitkälle! Olihan mulla tosin ne mummutkin, joille pysty kilauttamaan tiukan paikan tullen!

    -M

    Vastaa
  8. Anonymous 27.10.2010

    Kiva uus ulkoasu! Musta banneri kaipais kyllä Miikan ja Tepon mukaan vielä:)

    Vastaa
  9. Anonymous 27.10.2010

    Noniin, ilta-itkut sai tämä ihana postaus aikaan. AIVAN MIELETTÖMÄN IHANA JA REHELLINEN. Kiitos kun julkaisit uudestaan, en ole vanhaa blogiasi nimittän lukenut. <3

    Mä plussasin tossa hetki sitten, joten hormoonit heiluu ja tunteet on pinnassa. Esikoisen toilailut vaan itkettää, ja ihan positiivisessa mielessä. :)

    Voi miten ihanaihanaihana postaus.
    <3
    -Laura

    Vastaa
  10. Anonymous 27.10.2010

    Entä onko Rebekan syntymän jälkeen kuukautisten aikaan samanlaista kuin ennen, vai onko raskaana olo/synnytys muuttanut 'käyttäytymistä' jotenkin?

    Kiitos jos vastaat! =)

    -S-

    Vastaa
  11. maisamiisa 27.10.2010

    Ihana teksti. Olen löytänyt blogisi vasta kun aloitit tämän uuden, joten olisi kyllä kiva päästä lukemaan enemmänkin näitä vanhoja tekstejä :)

    Vastaa
  12. Anonymous 27.10.2010

    Olipas ihanaa, että julkaisit tämän täällä uudessa blogissa. =) Kun löysin vanhan blogisi kalusin sitä kolme iltaa läpi ja luin KAIKKI postaukset!

    Olet niin ihana ihminen. Ja perheesi myös. =) Tuollaisesta ei voi kun haaveilla!

    En muista oliko sulla jotain postausta Tepon pentuajasta. Sellanen ois tosi tosi kiva, jos viitsisit väsätä? Sekä onko Teppo sairastellut paljon jne? Miten koulutitte Teppoa pentuna? =) (meillä kotona 8vkoa vanha chihuahua&bolognese mix) <3

    Vastaa
  13. Anonymous 27.10.2010

    Saisko nähdä Rebekan ihan ensimmäisiä kuvia. :) Siis millainen se oli ihan vastasyntyneenä tai vaan päiviä vanhana.

    Vastaa
  14. Anonymous 28.10.2010

    Heippa!

    Aivan tosi ihana teksti,kiitos kun julkaisit uudestaan! Oli tosi kiva lukea! :) Tykkään blogistasi todella paljon, olet ihan huippu! Jatka samaan malliin! Aurinkoa päiviisi :)

    Vastaa
  15. Anonymous 28.10.2010

    Moikka!

    Yhdyn kyllä täysin edellisiin kommettenihin eli aivan ihana lukea raskausajastasi ja muutenkin pidän tykkään mielettömästi blogistasi! :)

    Aurinkoista ja kirpeää syksyn jatkoa koko perheelle! :)

    – Susu

    ps. tuo Adidaksen huppari on aivan täydellinen, mitä olen metsästänyt, kun en vuosi sitten saanut ostettua omaa. Joten vinkkaa heti jos olet luopumassa hupparista, olen todella kiinnostunut sen ostamaan. Ja tottakai sinulle hyvään hintaan.

    Vastaa
  16. Inari 28.10.2010

    Oih, mielenkiintoista lukea aiempia ajatuksiasi äitiydestä.. Ja hih, minulla on samanlainen huppari, jota käytin raskaana ollessani.. ;)

    Vastaa
  17. amalia 29.10.2010

    jos olet tehny Rebekasta jotain synnytys postausta niin voisitko sen tänne laittaa?:)

    Vastaa
  18. Anonymous 29.10.2010

    Heipsis!
    Olet niin kaunis raskauskuvissasi, niitä lisää. Ihanaa odottavan äidin hehkua! :)

    Vastaa
  19. hheidi 29.10.2010

    Kiva lukea tällanen postaus, ku täällä ollu vauvahaaveita jo reippaasti yli vuoden, mut vielä ollaan valitettavasti kaksin.. En osaa kuitenkaan olla katkera. Mukava lukea muiden kokemuksia, nii tietää mitä joskus vielä voi olla edessä;)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *