Meillä on satoja ihania kuvia Saariselän-reissultamme, tätä postausta tehdessäni selailin niitä ja pääsin lappifiiliksiin uudelleen. Parasta koko reissussa oli tietysti se ympäröivä luonto ja rauha. Rebekan reissun kohokohtia oli, kun hän pääsi ”poroja katsomaan”. Kävimme vierailemassa Ivalossa Kamisak farmilla , jossa pääsimme tutustumaan tilan eläimiin. Meidät toivotti tervetulleiksi yli satapäisen huskylauman ulvonta, se oli ihan mielettömän jännittävän kuuloista, voitteko kuvitella?
”Stop, guard dog in yard” Miika kuikuilee kuitenkin portista sisälle. ”Äitiiii, onks siellä kauheesti, kauheesti susia?”
Kamisak farmi tarjoaa erimittaisia huskyvaelluksia lyhyistä retkistä jopa 3 päivää kestäviin seikkailuihin. Kamisakin koirat kasvatetaan ja koulutetaan tilalla. Tilan Siperianhuskyt ovat reippaita ja ystävällisiä koiria, jotka talvella ovat ”duunissa” vetokoirina ja kesällä lomailevat. Turisteille on ”avoimet ovet” eli koiria pääsee katsomaan paikan päälle. Isäntä tunsi kaikki koiransa nimeltä ja koirista näki, että niistä pidetään hyvää huolta.
Aaaw.
Kamisak tekee myös erilaisia hevosretkiä ja mä olin siitä ”vanhana” heppatyttönä aivan innoissani. Tilalla pystyy myös majoittautumaan ja siellä on vielä kaikenlaista muitakin extrajuttuja, kuten koirahoitola ja löytöeläimiä. Ehdotin myös heille lastenhoitopalveluita ;) Perhefirmassa ei varmasti tulee kauheasti tylsiä hetkiä, sillä Kamisak farmin pariskunnan perheeseen kuuluu eläinten lisäksi myös omat pienet lapset.
Suomenhevosilla luontoon! Tuonne mä menen ensi kerralla. <3 Ei kuulema tarvitse olla mikään hyvä ratsastaja päästäkseen lyhyemmille retkillä, sillä siellä edetään ”ratsastajien kykyjen mukaan”. Pidemmillä vaelluksilla vaaditaan aikaisempaa ratsastuskokemusta.
Heippa hepat, nähdään vielä joskus?
Rebekka tosiaan oli koko alkureissun odottanut, että pääsisi poroja katsomaan ja omien sanojensa mukaan juoksemaan niiden perässä metsässä :) Ennen porojen jahtaamista tuntureilla kuitenkin syötiin herkulliset lätyt Joikun kodassa, jossa isäntäväki kertoi meille juttuja saamelaisista ja porojen hoidosta.
No, eihän niiden porojen kanssa oikeasti päässyt tuntureille juoksentelemaan, tyytyminen oli ”puuporolla” ratsastamiseen, hih! Kivaahan sekin oli, etenkin kun pikkuveli istui myös kyydissä.
Mun vanhemmilla on mökki Rukalla ja kerran sieltä keittiön ikkunasta kurkkasi tämmönen kaveri :D
Jäkälä on porojen herkkua…
…uskaltaisiko Rebekin ruokkia poroja?
Tottakai. Rebekkahan olisi tarjonnut poroille ”heekkua” vaikka aamuun asti. Eikä yhtään pelottanut, porot olivat kivoja :) Harmi vaan, ettei vielä ollut lunta maassa, jäi pororekiajelut ensi kertaan. Seuraavalla kerralla suunnataan Lappiin varmasti talvella, sillä on poroajelu ehdottomasti koettava, sen verran innoissaan Repsu niistä oli. Mä luulen, että tuo iskä tais jo luvatakin jotain…
Böö!
Sellaisia kuvatuliaisia Saariselältä tällä kertaa. Koirissa, hepoissa ja poroissa riitti ihmeteltävää ”kaupunkilaislapselle” aikalailla ja niistä ollaan saatu kuulla mitä ihmeellisimpiä juttuja vielä täällä Tampereellakin :) Sytyttäiskö teitä huskyvaellus? Vai lähtisittekö mielummin ratsastelemaan luontoon, kuten meitsi? Vai riittäiskö ihan vaan porojen bongaaminen?
-M
Ooij kuinka ihana reissu teillä on ollut! :)
Teillä on varmaan ollut mahtava retki! Ja ihania nuo Rebekan kommentit tuolla väleissä, tuovat mukavasti lapsen näkökulmaa myös esille. Eipä olisi aiemmin tullut mieleen, että tuolla olisi mitään tekemistä lapsiperheelle tähän aikaan vuodesta, mutta näköjään tekemistä kyllä löytyy. :)
Olen asunut koko pienen elämäni napapiirin pohjoispuolella, eli porot ovat erittäin tuttu juttu. Mutta kyllä minäkin haaveilen muutaman päivän huskysafarista tai hevsovaelluksesta… Olisi varmasti aivan upea kokemus!
Voi että, näistä kuvista tulee niin hyvä fiilis, rakastan Lappia! Ite oon vieraillut siellä kaikkina vuodenaikoina paitsi keväällä, kesällä ja syksyllä vaelluksen merkeissä ja talvella tietty hiihtämässä ja laskettelemassa. Lappi on elämys kaikkina vuodenaikoina, siellä ei kaamoskaan tunnu pahalta vaikka on valoisaa vaan ihan hetken päivässä! Nyt on ollut pari vuotta lappitaukoa ja nämä kuvat ei suinkaan auta ikävään! Ehkä ensi syksynä löydän itseni taas ruskavaellukselta tuntureilta <3
Ihania kuvia! En ole edes kuullut moisesta paikasta, ja kyllä olisi ihan mahtava kokemus päästä joskus huskyvaellukselle! Mikä jottei ratsastamaankin, sitä vaan pitäs harjotella viellä. :D Ollaan muutenkin miehen kanssa puhuttu lappireissusta niin tosi kivoja vinkkejä saa tästä sun blogista. Kivaa syksyä ja kiitos super kivasta blogista!
Olipas kivantuntuinen reissu teillä. Noin sitä löytyy lapista vaikka mitä kivaa.
Ihania kuvia! Tästä innostuneena täytyykin tänään puhua miehen kanssa jospa varaisimme taas mökin Lapista kevät-talvella. :-)
Olen käynyt huskyajelulla ja se oli kyllä ihan uskomattoman hieno kokemus! Myös ratsastusvaellus on käyty kokeilemassa ja mukavaa puuhaa sekin oli :) Lappi on kyllä kaunis paikka näin syksylläkin!
Ihania kuvia!! Kuvista melkein kuuli koirien ulvomisen…Olisi ihana päästä oikein kunnolla lappiin lomaileen, teillä näytti olevan ihana reissu :D
Rupes tekemään mieli lappiin kun näitä katseli. Ja noi koirat..Oii Huskyt on niiin ihania!
Saisko valita kaikki kolme? Ihania kuvia ja ihania elämyksiä teillä!
Asun itse Kainuussa, eli en lapissa mutta täälläkin on poroja ja huskytilalla on tullut käyty useamman kerran :-) Tuntuu hassulta miten etelästä tulevat turistit ovat ihan ihmeissään siitä kun kaupankin edessä saattaa olla poroja.. Suosittelen ehdottomasti uutta reissu talveksi! Lappi on aivan ihana talvella :-)
Huskyajelu kuulostaa paljo mukavammalta mitä se on :D tai no varmaan se on kivaa jos sattuu hyvä keli. Kävin viime talvena Syötteellä koirien kyyytissä, ja ei ollut kovin paljon pakkasta, nii ne koirat ei jaksanu juosta, ja se ohjaaja (vai mikä onkaa, se tyyppi joka ohjaa sitä siellä takana) joutu vaan työntää meitä :D ja loskaa tuli täysiä naamaan, ei paljo naurattanu. vielä ku siihen meni niinpaljo rahaa leirikoulukassasta, että sillä hinnalla oltas oltu yks yö enemmän ja lasketeltu yks päivä.
Huskyajelua en ole kokeillut joten se olis varmaan mahtava kokemus! Ja himoratsastajana ;) ehdottomasti hepan selkään! Poroista en niin välitä, ovat aika tuttujuttu kun ajelee autolla esim mummolaan ;)
Oi ihana postaus. Ja kiitti vinkista. Tuolla ei olla kayty. Tuon ulvonnan kuulen kotiin asti. Meilla huskytarha/ lumihotelli (siis talvella) ihan kavelymatkan paassa. Mutta siis parasta etta tuolla paasee heppailemaan.. just tulin tallilta:) Tuonne pitaa menna. Suomenhepoilla maastoon, parasta:)
Huskyvaljakon kyydissa olen ollut, mutta ei veda vertoja ratsastukselle.
ps. jannityksella odotan huomista.. kuinka moni tilaa jumpsuitin:)
Kiiitos kommenteista taasen :) Vielä siihen edelliseen, että sääli jos en saanut tunnelmaa välittymään tekstin kautta teille. Lapissa parasta oli luonto ja kieltämättä vesisade harmitti, jos se johtuu siitä. Mistähän mä saan kaverin hevosretkelle, tuskin Miikasta? ps. Niiiii-iin!?
No ala nyt anteeksi pyytele:) Voi olla, etta olin ainut jolle ei fiilis valittynyt. Mutta tasta postauksesta valittyi:) Ma voin lahtea sun kanssa heppailemaan:) Olen nyt aikuisialla palannut heppojen pariin. Siella tallilla sita taantuu ihan pikkutytøksi. Ei paljon sateet ja nalka haittaa:) Mun heppailukaveri on talla hetkella 11v tyttø ja ihan samalla tasolla ollaan.. paitsi etta han on mua parempi ratsastamaan;) ps. mun mieskaan ei lampene hepoille. Kerran meni selkaan mun mieliksi ja oli niin paskan jaykka, etta en ole toista kertaa edes pyytanyt.
Heips. Vinkkinä, kun Rebekka niin ihastui poroihin. Kalajoelta n. 20km Oulua kohti on paikka nimeltä Yppäri ja siellä neste-huoltamon pihassa on aitauksessa muutama poro. Yliviskareissulla joskus jos pieni maakunta-ajelu kiinnostaa, nii kannattaa poiketa. Siellä tosin ei mitenkään hirveesti muuta sitten olekaan :D
Olipa mukava yllätys kun ekaa kertaa tulin lukemaan sun blogia niin löyty tällainen postaus täältä! Toivottavasti tykkäsit saariselällä sekä ivalossa oleilusta, lapset ainakin näyttää iloisilta kuvissa :) Terveisin 18 vuotta ivalossa asunut
Löysin tämän jutun googlen kautta ja minun on pakko kommentoida. Kamisak farmilla on koirahoitola ja se on lisäksi Inarin kunnan löytöeläinkoti. Kamisak mainostaa kotisivuillaan koirahotellia, jossa on kolme ”sviittiä”. En voi kuitenkaan missään nimessä suositella kyseisen paikan koirahoitolaa.
Meidän koira oli siellä kuusi vuorokautta. Hakuhetkellä koirahoitolassa oli +3 astetta, koiran vesikuppi oli umpijäässä ja koiran sänky oli jäätynyt lattiaan kiinni. Koiralla oli nestehukka ja kylmyydestä aiheutunut nisätulehdus. Hoito oli siis aivan käsittämätöntä kaltoinkohtelua.
Paikan omistaja suhtautui hyvin pilkallisesti meidän palautteeseen.
Teimme tietenkin ilmoituksen eläinsuojeluviranomaisille, mutta koen vastuunani levittää tätä tietoa eteenpäin. Nuorempi tai kooltaan pienempi koira olisi luultavasti menehtynyt tässä hoidossa.