En olekaan hetkeen ehtinyt kertoilla kuulumisiamme täällä blogin puolella. Elämä on ollut suhteellisen kiireistä lomalta paluun jälkeen. Rebekka oli pari viikkoa poissa päikystä, ja puuhailtiin päivät kaikenlaista, mitä nyt lapset ikinä halusivatkaan, aika tavallisia juttuja.
Tuntuu, että ensimmäinen viikko loman jälkeen vain hujahti, maanantai alkoi Samuelin lääkärikäynnillä, tiistaina kerhoiltiin ja vietettiin keksikestejä, oli hammaslääkäriä ja kampaajakäyntiä, keskiviikkona kävin Helsingissä Ellen järjestämässä gaalassa, saatiin mummo viikonlopuksi kylään ja vaikka mitä.. Mammatyylit ovat myös vieneet aika paljon aikaani, blogin ja siihen liittyvien hommien lisäksi.
Lapset halusivat nähdä kavereita ja ulkoilla, perjantaina käytiin yhdessä ystävien kanssa lasten diskossa Ikeassa. Se oli kaikkien mielestä superkivaa, myös mummun vierailu oli tietysti lapsille aivan tosi tärkeää. Ikävin kokemukseni tältä viikolta oli kun eräs naisihminen kovaan ääneen päivitteli Samuelin olevan niin lihava, että häntä ei meinaa tunnistaa. Hän vielä kyseli, että kuinka se nyt ruoka on noin kovasti maistunut? Olin purskahtaa itkuun siinä paikassa, sillä en voi käsittää, miten kukaan voi sanoa tuollaista ääneen, oli sitten kyse aikuisesta tai lapsesta. Samuelin kasvojen turvotus johtuu lääkityksestä, menee sitten ohi aikanaan, eikä sillä mitään väliä ole, jäin vain lähinnä pohtimaan, että onko reilua arvostella toisen ihmisen ulkonäköä tuohon tapaan? Mielestäni se oli erittäin kurjasti ja epäkohteliaasti sanottu, poikani tuijotteli varpaisiin ja itselleni tuli kyllä todella paha mieli.
Miika kameran takana ja meitsi vielä kaiken takana puhelin kädessä. Kuvattiin Didriksonsin vaatteita tänne blogiin ja mikä mielettömän kaunis ilta sattuikaan olemaan.
Lauantaina kävimme äitini kanssa kaappeja läpi, teimme pienimuotoisia suursiivoja (hah) ja illaksi hän otti vielä lapset hoiviinsa. Miikan kanssa kävimme yhdessä ostoksilla ja illalla vielä suunnattiin vakkaripaikkaani Ineziin tapaksille. Se oli tosi outoa, en muista koska me oltaisiin kahdestaan oltu missään, ellei kyseessä ole ollut juhlat tms. Sunnuntaihinkin mahtui monenlaista pientä, asuntonäyttöä, työhommia ja illallista ystävän kanssa. Loppujenlopuksi viime viikko ei ollut kyllä yhtään hassumpi :)
Tämä viikkokin on jo puolessa välissä! Huomenna olenkin siellä Stockmannilla Madaran tiimoilta klo.17 asti, toivottavasti pääsette moikkaamaan? Illaksi kiirehdin vielä yrittäjäkurssille, opiskeltavaa riittää, sillä olen ollut yrittäjä vasta kohta neljä kuukautta.
Mitä teille kuuluu, millaisia juttuja viikkoihinne on mahtunut? Vietittekö syyslomaa?
-Maj
Kuulostaapa kivalta viikolta. Itse olen ollut 1,5 viikkoa kipeänä, ei kiva…alkaa jo usko loppua, mutta kai tässä pikkuhiljaa parempaan päin:) Tuli itsellekin ihan tippa silmään tuosta Samueliin kohdistuvasta kommentista…miten kukaan aikuinen oikeesti voi olla noin törkeä sustaan:(
Joo, kipeenä ei ole kiva olla – ja varmasti vähän jo turhauttaa, jos noin pitkään on joutunut sairastelemaan. Lämpimiä ajatuksia ja pikaisia paranemisia sinnepäin :)
Aivan hirveä kommentti. Koita antaa tuollaisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä teidän Samppa on upein ja ihanin poika teille ♡
Jep, me porskutetaan jo eteenpäin, enkä usko, että Samuelin ottaneen sitä kovin vakavasti, hän on aivan super <3
Toisen ulkonäön arvostelu on kyllä niin turhaa, en oikeasti ymmärrä sitä missään tilanteessa. Ja ainakaan viattomaan lapsen arvostelua. Itsellenikin yksi asiakas alkoi markkinoimaan laihdutusvalmisteita pari viikkoa sitten. Olin aivan suu auki ja harmittaa oikein, etten saanut sanottua mitään napakkaa takaisin!
Näinhän se on usein, että jälkikäteen tulee mieleen kaikenlaista, mitä olisi voinut sanoa vastineeksi. Yleensä, siis minä ainakin jään vaan suu auki ihmettelemään, koska eihän tuollaiseen voi mitenkään varautua :/
Heippa! Ompas teillä ollut vauhdikasta, kivoja kuvia ja hei ihana Ikea disco :-D vähän super! Harmi että tuollainen kommentti on päässyt jonkun (aikuisen) suusta. Järkkyä. Oikein itteenikin puristi kurkkua.. Mutta onneksi pääasiassa teillä on ollut mukavaa ja liputan myös Inezin puolesta, ihana paikka :-) mukavaa loppuviikkoa!
Jep, kunnon hipat oli Ikeassa, laiton vähän videomatskuakin sieltä mun instaan, kun S-mies veti ympyrää tanssilattialla :) Ihana tietää, että siellä on huipputyyppejä seuraamassa blogia <3:)
Voi hyväpäivä, aivan kamalaa varmasti kenen tahansa kuulla tuollainen kommentti, ja varsinkin kun sampalla tämä johtuu lääkkeiden vaikutuksesta (tällä aiis tarkoitan että kirpaisee eritoten, koska liittyy terveyteen ja asiaan jolle ei vain voi mitään). On se kumma että halutaan tuntemattomiakin loukata. Itse kävin äskettäin terveydenhoitajalla, joka sanoi että painan kaksi kiloa liikaa. KAKSI KILOA, paino 65/168cm pitkä olen. Itseäni nuo kaksi kiloa eivät haittaa, olkoon ne vaikka onnellisuuskiloja:) tsemppiä ja voimia syksyyn
Ihana, onnellisuus kilot! Toivottavasti et vaivaa enää mieltäsi tuolla hölmöllä asialla. Tämä meidänkin kommentti tuli sellaiselta henkilöltä, joka työskentelee lasten parissa, siksi ihmettelinkin sitä niin suuresti.
No ei VOI olla totta että joku päästää jotain tollasta suustaan ja vielä lapsen kohdalla!! Ollapa niin ”kovettunut” ettei jäisi sanattomaksi kun kuulee tollaisia törkeyksiä, itselle tulee aina ne napakat vastaukset jälkeenpäin mieleen kun järkytyksestä on vähän toipunut… Tuli ihan paha mieli pienen pojan puolesta :(
Kyllähän siinä sitten myöhemmin itku tuli, Sampan sairastaminen on mulle tietysti vaikea paikka, eikä siitä ole helppoa puhua vieläkään tuntemattomille, saati sitten kuulla jotain noin tökeröä kommentointia toisen ulkonäöstä. Meidän S on niin rakastettu poika, hänestä ollaan ylpeitä ja kiitollisia joka päivä. Hän itse on niin reipas ja urhea, sairaudesta huolimatta, että sekin saa jo mut kyyneliin <3
Huh, alkoi ihan suututtaa ton Samuelille osoitetun kommentin takia! Miten kukaan aikuinen ihminen voi sanoa tollasta ja vielä lapsen kuullen! Teidänkin lapset vaikuttaa niin aktiivisilta ja hyväkuntoisilta lapsilta ettei edes pieni turvotus kasvoissa voi antaa toista kuvaa. Toivottavasti annoit rouvan kuulla kunniansa!
Mutta ihanaa, että teillä on ollut muuten mukava ja reipas viikko! :) ihanaa syksyä ja Sampalle tsemppiä!
Menin kyllä ihan täysin avuttomaan tilaan ja sain sanottua vain, että lapseni on sairas, ja että lääkitys aiheuttaa turvotuksen kasvoissa. Ei kannata koskaan arvostella, kun ei voi tietää… Samuelin paino ei ole noussut lainkaan niin kyllä sen äkkiä huomaa mistä on kyse. JA VAIKKA hän olisi pyöristynyt luonnollisesti, niin reaktioni olisi ollut jokatapauksessa järkyttynyt. Kuka sanoo lapselle, että oletpa sinä lihava, oli syy siihen mikä hyvänsä.
No kylläpä alkoi kiukuttaa tuo kommentti Samuelin ulkonäöstä. Kai laitoit sille ihmiselle jauhot suuhun!?
Vaikka eipä sillä, ittelle käy aina niin kun joku ventovieras möläyttää jotain pahasti että en saa siinä hetkessä mitään nasevaa suustani mutta sitten jälkeen päin mietin mitä oliskaan pitänyt sanoa.
Mutta onneks muuten on ollut mukavaa teidän arki! =)
Niin mullekin kävi, en pystynyt oikein sanomaan mitään. Meidän arki on ollut oikein kivaa ja lomalla kuitenkin sai akkuja ladattua jne.. :)
Halauksia ja tsempit, teidän Samppuli on todellinen truupperi kun on sairaalahommista ja muista selvinnyt hienosti. :)
Mä yritän olla tehokkaasti kommentoimatta tuota naisen typerää käytöstä, koska suutuin siitä niin paljon, että en olisi pystynyt sitä kommentoimaan millään tavalla korrektisti. Toivon vain, että se muikkeli olisi ymmärtänyt tehdä tämän saman kuin minä nyt tässä, eli olla hiljaa.
Niin, tai esimerkiksi vain pyytänyt anteeksi. Siihen oli kyllä tilaisuuksia ja aikaa :/
Mä järkytyin myös tosta kommentista, siis huhuh. Ja aikuinen ihminen vielä! Itse olisin kyllä äkkipikaisena saattanut sanoa jotain takaisin. Muuten kyl kuulostaa juuri mukavan lepposalta ja samalla toimeliaalta… :D
Ei me annettu ton jutun viikkoa pilata, ei ollenkaan :)
Täysin asiaton kommentti naiselta! Kenellekään ei pitäisi sanoa noin, etenkään pienelle lapselle.
Olen samaa mieltä!
Touhukas viikko teillä =)
Kuten jo joku tossa kommentoikin niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mä en ymmärrä miten voi aikuinen ihminen voi olla noin ajattelematon!!
Niin, sanottua ei sanomattomaksi voi enää saada. Näiden omien kokemusteni myötä vahvistuu vieläkin enemmän se ajatus, että en halua arvostella muita tai tuomita ketään, koska oikeasti en tiedä mitä kenelläkin on meneillään. <3
Miten joku voi sanoa teidän superhyperihanalle sampalle noin?:”'( Aivan typerää siltä naiselta!
Maj oot yks mun lempparibloggaajista:)!
Ihanaa syksyä koko teidän perheelle!♥
Kiitos ihana Elissabett, superihanaa sykysä sinullekin – ja iiks, kohtahan se on pian jo talvi?
Siis tuo kommenttihan oli aivan kauhean julma! Melkein aloin itkeä itsekin, kun sen tästä kännykän ruudulta luin.
On helppo aina sanoa, että ”älä välitä”…Vaikka niinhän se on, että tuollaiset ihmiset kertovat enemmän itsestään kuin itse asiassa siitä,mitä kommentoivat. Noin kun ei vain toimi terve aikuinen ihminen!
Samuel on ihana :) Voimia noiden urpojen kestämiseen !
Etenkin äitinä, ja vielä herkkänä tyyppinä jouduin tosissani pidättelemään itkua, ja kyllähän se lopulta tulikin, kun sain sullottua itseni ja lapset vessan oven taakse, onneksi mieheni tytär oli mukana, hän oli siinä tukena – ja toisaalta myös itsekin järkyttynyt. Luulisi, että aikuinen ihminen, joka työskentelee lasten/perheiden parissa omaisi vähän edes tilannetajua, pyytäisi anteeksi, mutta eihhh…
Olipa ikävästi sanottu, tuli paha mieli niin pojan kuin sinunkin puolesta. Tsemppiä pikkumiehelle <3
Jeps, kiitos! Pikkumies porskuttaa täysiä menemään ja voi hyvin <3
Kyllä tuntui oikein vatsan pohjassa pahalta tuo kommentti, jonka joku oli pojastasi sanonut. Jätä se omaan arvoonsa. Muuten viikkosi kuulostaa (ja näyttikin!) oikein kivalta. Tsemppiä pimeneviin syysiltoihin!
Meillä oli mukava viikko, ja Samuelilla on asiat oikeastikin jo tosi hyvin, kyllä tämä tästä! Kiitos viestistäsi <3
Toiset ihmiset on harvinaisen tökeröitä. Mun isä aikoinaan söi sairauden vuoksi lääkettä, joka turvotti hänen kasvonsa todella pyöreiksi ja myös läikikkään punaisiksi. Olin itse tuolloin lapsi, mutta muistan kyllä kuinka isää kaupoissa tms. tuijoteltiin ja muistan myös sen, että tilanne loukkasi ja häiritsi isää oikeasti todella paljon. Siitä puhuttiin paljon meillä kotona.
Sairastuminen on kyllä koko perheelle koetinkivi niin monelta kannalta. Onneksi Samuelilla on niin tasapainoinen ja vahva perhe ja paljon rakkaita ympärillä, se antaa pojalle sellaiset juuret ja siivet, että tuollaisistakin kokemuksista kyllä selviää. Pysykää vahvoina! <3
Tuijottelusta tuli mieleeni, että pienet lapset eivät tuijottele tuomitakseen tai ilkeyttään, vaan ihan uteliaisuuttaan. Aikuisen taas pitäisi hoksata olla töllöttämättä ketään epäkohteliaasti, sitäpaitsi vanhemman fiksu käytös antaa myös hyvää esimerkkiä jälkikasvulle, vai mitä tuumaat?
Kiitos todella ihanasta kommentista ja toivon, että teilläkin asiat on nykyään hyvin <3
Ulkonäköön liittyvät kommentit ovat hämmentäviä. Itse kuulen aina välillä kommentteja omasta pituudestani. Joo-o, olen aika lyhyt, niin kuin en sitä itse tietäisi. Joskus vedän asian leikiksi, joskus vastaus on melko ilkeä ja välillä olen täysin IGNORE. Lähinnä hävettää näiden kommentoijien puolesta. Kukaan ei halua kuulla ”oletpa lyhyt/laiha/pitkä/lihava” -tyyppisiä kommentteja.
Totta puhut, yleensä ihmiset vaan kai yrittävät olla nasevia tai hauskoja, silti olematta sitä yhtään…?
Mistä löydän postauksen ristiäis asuista?
Moikka!
Tarkoitatko näitä mekkoja, jotka Viivillä ja Rebellä oli samanlaiset ja mulla aika samantyyppinen? http://www.olivialehti.fi/magicpoks/2012/05/06/mekot-x-3/
http://www.olivialehti.fi/magicpoks/2012/05/06/kuvia-bileista/ Tässä vielä jotain :)
Mulla itselläni on sairaus, joka turvottaa kasvoni todella palloiksi aina silloin tällöin. Turvotus kestää viitisen päivää, siiten se katoaa. Joskus näitä kohtauksia in pari kuukaudessa, nyt ei ole pariin kuukauteen ollut kertaakaan. Muutama vuosi sitten ’häpesin’ sairauttani, enkä liikkunut viiteen päivään ihmisten (paitsi perheeni ja ystävieni) seurassa, mutta sitten päätin, ettei mulla ole mitään hävettävää. Ja kyllä monenlaista sitä kuuleekin -yllättäen vähän vanhempien ihmisten suusta., mitta myös kolmekymppisiltä äiti-ihmisiltä ;)Sairaus ei tartu, se on minun ’ongelmani’, mutta jotkut näkevät vaivaa tyyliin: onkos jäänyt putki päälle kun noin turvottelee…’ Ja ei alkoholia en käytä. Itse en välitä, mutta jos kommentit heitetään niin, että lapseni ne kuulevat, silloin sanon takaisin niin terävästi, että kommentoija nolostuu. Onneksi on ihana perhe ja ihanat ystävät, jotka eivät tällaista ’pallopäätä’ hetkahda. Ikävää, että pieni lapsi joutuu kokemaan tuollaista ajattelemattomilta aikuisilta. Tsemppiä Sampalle ja koko perheelle!
Tuo Samuelin ulkonäköön kohdistuva arvostelu oli aivan kamalaa! Miten joku voi olla niin tyhmä , että a) ajattelee noin b) sanoo sen lapselle ääneen? Miksi ihmiset eivät saa olla keitä ovat?! Sampalla johtuu lääkkeistä , mutta jos jonkun lapsi oikeasti olisi lihava niin mitä se on häneltä pois? Itse olen kuullut töissä asiakkailta, että oot lihonut, oot laihtunut jo liikaa.. Miksi kukaan ei voi sanoa minun olevan sopiva juuri tälläisinä ? Aina haukutaan kuinka lapset eivät osaa käyttäytyä ja heitetään ulos kaupasta jne. Totuus on, että useamman aikuisen tulisi ottaa vilpittömistä lapsista mallia ja katsoa omaa käytöstään peiliin!
Niin siis tarkoitin , että mitä se on arvostelijalta pois? Eihän se hänen asiansa ole, muiden amongelma on enemmänkin tuollaiset arvostelijat, jotka eivät osaa pitää päätään kiinni!haleja!
No voi hyvänen aika, joskus vanhemmat ihmiset varmaan ajattelevat, että voivat sanoa ikänsä takia ihan mitä tahansa. Ihana kuulla, että sullakin on siellä huikeat kotijoukot, jotka kannattelevat silloin kun sitä tarvitaan :)
Huh olen pahoillani myös, että jouduit(te) kuuntelemaan tuollaista tökeröä kommentointia. Buu!
Mutta myös pari muuta asiaa pomppasi silmiin myös postauksesta. Yrittäjyys ja asuntonäyttö? :) Onko yrittäjyys blogiin liittyviä juttuja vai uusi aluevaltaus? Ja oletteko muuttamassa? Asunnon osto toivottavasti vuoden sisään ajankohtaista itsellekin ja oi kun pääsiskin Tampereelle takas muttaku työt :D Noh jonain päivänä vielä…
Ihanaa syksyn jatkoa koko poppoolle!
Yrittäjyys on mm. näihin blogihommiin liittyvä ja mahdollisesti tulevaisuudessa voin kehitellä muitakin projekteja, aika sen sitten näyttää :) Asunnon ostaminen ei ole mitenkään justnyt-juttu, pitäisihän ensin myydä tämä nykyinenkin, eikä toistaiseksi ole tullut mitään meille sopivaa vielä vastaan :) Kiitos viestistäsi ja oikein mukavaa ”syssyä” sinnekin!
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, että joku on noin tyhmästi kommentoinut pikkupojan ulkonäköä! Itsellä on kirkkaana mielessä kaikki mummin kommentit: aina kun siellä meni käymään, sai kuulla ”sie oot lihonut” tai jotakin muuta yhtä kannustavaa. Mummi kuoli viime vuonna ja hänestä jäi enimmäkseen hyvät muistot, mutta kyllä edelleen harmittaa, miten hän minuakin aina ulkomuodon perusteella arvosteli. Varsinkin kun itselläkin kyse oli sairauden aiheuttamasta turvotuksesta ja painonnoususta. Toivon siis että teidän Samuel unohtaa kommentin tai että olette jutelleet siitä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Tsemppiä Samppa :)
Varmasti harmittaa, ja saa kyllä harmittaakin, ei kukaan ole ansainnut olla arvostelun kohteena – tuli ne ilkeät lausahdukset sitten vaikka niinkin läheiseltä henkilöltä kuin oma mummi. Samuel on onneksi niin pieni, että hän unohtaa tuon homman. Yhden kerran hän piteli poskiaan ja kyseli, että mitä niissä on vikana? :/
Hei muistatko, mistä tämän tämän postauksen kehykset ovat hankittu?
http://www.olivialehti.fi/magicpoks/files/2011/12/sini3.jpg
Isommat on ostettu Ikeasta, ja pienemmät on jostain pikkuputiikista, hämärä muistikuva on, että oltais hankittu ne lastentarvikemyymälästä :)
Moikka, ja äääh tollaisia surkeita tyyppejä jotka kommentoi toiselle ihmiselle noin, ja vielä lapselle! Eeeiii!! Hei tsemppiä satamäärin!
(Tää on nyt vähän ehkä turha lisäys, mutta yleensäkin painooon liittyen kommentit on aika tyhmiä. Muistan kun äitini sai kommentteja että ”oletpa laihtunut upeasti” – jep, upeasti kun syöpähoidot kuihduttivat hänen painoaan jatkuvasti. Kommentoija ei sairaudesta tiennyt, mutta ”hoikistunut olemus” ei ihan ollut ykkösjuttu äidille silloin.)
Ei varmasti ollut ykkösjuttu, ja vaikka ihmiset tarkoittaisivatkin vain hyvää, niin aina se ei ihan onnistu :( Kiitos sinulle ihanasta viestistäsi <3
Voi että niin ärsyttävvää tuommonen arvostelu!! Tekisi kullä mieli mennä ojentamaan sitä täti. Savu nousee korvista ja ehkä vähän myös siksi että en varmasti itsekään olisi hoksinut sanoa tilanteessa mitään nasevaa. Tulee hyvät napautukset vasta jälkikäteen mieleen. Lähetän kuitenkin lämpimiä haleja teille ♥ samppakin vaikuttaa niin ihanalta ja reippaalta vesseliltä! Varmasti erityisen raskasta aikaa teillä tällä hetkellä, itse lohduttaudun aina kriiseissä ym. sillä että kaikki menee niinkuin pitääkin ja tämäkin tilanne muuttuu jossain vaiheessa. Kaikkea hyvää teidän syksyyn :)
Näinhän se on, olen niin usein jälkikäteen miettinyt, että miksi en vastaavissa tilanteissa pystynyt mitenkään puolustautumaan, mutta ehkä se on tavallaan hyväkin, en halua alentua samalla tasolle. Toisaalta toivoisin, että suustaan hölmöyksiä laukonut ihminen tajuaisi, miten paljon hän sanoillaan loukkaa – eikä tekisi sitä enää ikinä uudelleen.
Kauheeta miten joku voi sanoa tuollaista etenkin lapselle… Minunkin puolivuotiaan silmiä (karsastusta) kommentoi joku tuntematon nainen, äiti itsekkin. Kauhisteli miten katsookin kamalasti kieroon ja näkeekö edes mitään. Vauvani hymyili iloisesti kun joku häntä huomasi. Naisen lapset alkoivat itsekkin pelleilemään. Ja katsomaan kieroon kun heidän äitinsä vain jatkoi päivittelemistään. En pystynyt mitään sanomaan kun pidätin itkua ja koitin nopeasti päästä tilanteesta.
Hei,
Mä olen tosi pahoillani, että olet joutunut kestämään tuon. Oman lapsen arvostelu satuttaa niin paljon, se tuntuu aivan kauhealta. En missään tapauksessa voi ymmärtää miten tuo toinen äiti on voinut käyttäytyä noin kurjasti teitä kohtaan, hävettää hänen puolestaan :/
-Maj
Luin postauksesi pari päivää sitten ja jäin miettimään tuota kamalaa kommenttia, jonka Samuel oli saanut. Oli sitten pakko palata kommentoimaan. En tiedä, miten itse olisin vastaavasta tulanteesta selvinnyt, joten ei voi kun sanoa että olet erittäin vahva, ja vahvat pärjää! Kamalasti voimia teidän perheelle! Me naiset olemme usein toisillemme kamalia joko päin näköä tai selän takana. Usein kuulee keskusteltavan siitä, kuinka joku on lihonut, pöhöttynyt tms. Yhtäkkisesti. Voitaisiin jokainen miettiä hetki ennen sammakoiden päästämistä suusta, sillä ikinä ei tiedä minkä vuoksi joku on lihonut/laihtunut/väsynyt tms…
Olipas ikävä kommentti..ihmiset ei aina ihan ymmärrä. Mä oon viime aikoina yrittänyt vähän tsempata ja sanoa takaisin jos joku lotkauttaa jotain ajattelematonta. Ei siihen tarvita musta kun vaan se, et sanoo suoraan että olipas ikävä kommentti..usein ihmiset ei ajattele mitä sanoo ja mä kyllä kannatan sitä, et jos joku puhuu mitä sattuu niin siitä voi huomauttaa:)
Hei! Voin vain kuvitella miltä susta on tuntunut siinä tilanteessa, kun pelkästään lukeminen sai mut itkemään. Pari vuotta sitten mullakin turposi kasvot (ja muuta) lääkityksen takia ja sain kyllä katseita ja ilkeitä kommentteja… Mutta että lapsen ulkonäköä kommentoidaan, surullista, niin surullista. :(