Otsikosta tulee mieleen ihana tyttöjen hemmotteluviikonloppu, mutta ihan sellaisesta ei tällä kertaa ollut kysymys. Olin itseasiassa jo torstaista asti Helsingissä työasioiden puitteissa. Toki meidän aikatauluihin mahtui myös hemmotelua, vaikka oltiinkin Idan kanssa pitkät päivät töissä messuilla. Hotellilla ehdittiin käydä vain kääntymässä ja tietysti nukkumassa. Hotelli Indigo Helsinki – Boulevard on niin kovin ihana, yövyin siellä viimeksi elokuussa Tyylihaaste-kuvausten ajan. Hotellilla on paljon merkitystä, sillä miten ihana onkaan pitkän päivän jälkeen tulla sellaiseen paikkaan, jossa on kotoisa fiilis, palvelu pelaa ja sänky on pehmeä? Laadukas aamiainen olisi houkutellut viipyilemään pöydän ääressä pidempäänkin.

Hemmoteluahan se oli kun messumeininkien jälkeen heittäydyttiin Idan kanssa hetkeksi sängylle höpöttelemään ja somettelemaan, ennen kuin lähdettiin metsästämään illallispaikkaa. Hektisen päivän spekulointi & nollaus yhdessä ystävän kanssa on ihan parasta. Idan kanssa on kiva tehdä töitä. Päädyttiin muuten Lungbergiin syömään Lohiburgereita. Tipahdimme molemmat ihan täysin kun eräs herrasmies tuli vahingoissa naistenhuoneeseen, huomasin tyypin hämmästyksen, joten sanoin hänelle, että ei tässä ole mitään hätää. Tämän kuultuaan miekkonen asteli peremmälle ja hoki monta kertaa itselleen ”tervetuloa, tervetuloa”. Meidän nauru raikasi Helsingin pimeillä kaduilla tallustellessamme käsikynkkää takaisin hotellille. Lauantaina olimme dinnerillä Sandrossa yhdessä meidän messutiimin kanssa, ai vitsit miten hyvää safkaa, tuokaa pliis Sandro Tampereellekin.

Idan kanssa on hyvä olla. Arvostan sellaista luonnollista ystävyyttä, tiedättekös? Kun toisen seurassa voi olla täysin oma itsensä, on ok myös olla ihan hiljaa, tuntematta oloansa kiusaantuneeksi. Ida on sellainen ystävä, joka täydentää lauseeni, tietää jo pelkästä epämääräisestä katseesta, että mitä tarkoitan. Aloitin kertomaan yhtä mulle tapahtunutta juttua, jolla viittasin erään kirjan tapahtumaan, ehdin ehkä sanoa tyyliin ”se siinä oudossa paikassa” – ja hän automaattisesti lausui kirjan nimen, mitä ihmettä? Ida tietää kulmien kohautuksesta, että mitä pitää vastata, kun tarjoilija kysyy, että otatteko pullon vai lasilliset viiniä.

Idalla on kaikki aina tallessa ja mulla vastaavasti hukassa. Ida ajattelee hyvin rationaallisesti, hänellä on selvät sävelet asioiden suhteen – mä kun taas, no olen vain vähän erilainen. On meillä jotain yhteistäkin, toimimme nimittäin samalla rytmillä, yleensä ottaen tehokkaasti. Jos olemme myöhässä, niin se johtuu minusta.

Me vietetään ihan jo työnkin puolesta aikaa todella paljon yhdessä, toisinaan pelkään, mitä ystävyydelle käy? Voiko toiseen yhtäkkiä kyllästyä? Me oltiin viikko yhdessä 24 tuntia päivässä reissussa ja mitään ongelmia ei ilmaantunut. Loman jälkeen ei tarvinnut pitää juurikaan hengähdystaukoa toisesta. Tuntuu, että tuo reipas pieni nainen on ollut aina elämässäni ja joutuisin pahaan pulaan, jos hän häviäisi johonkin.

Hotellissa oleminen on aina jotenkin niin ihanaa. Sitä pääsee hetkeksi irti omista arkirutiineistaan ja toki niihin on myös kiva palata pienen tauon jälkeen. Hotelli Indigo Helsinki – Boulevard tarjosi meille yösijan – ja kiitos kun hoidit tämänkin, Ida. <3

-Maj