Mun ystäväpiirissä on upeita äitejä, jotka kasvattavat ja pukevat rakkaudella lastaan, eivät erityisesti Tyttöä tai Poikaa. He pukevat pojillensa värikkäitä vaatteita ja kannustavat nukkeleikkeihin, ihan siinä missä ihan mihin tahansa muihinkin leikkeihin. He opettavat, että vaaleanpunainen väri ei ole varattu vain tytöille, vaan pojatkin voivat käyttää sitä ihan yhtä hyvin. Minäkin ajattelen näin. Ajattelen myös, että kaikkien lasten on saatava olla omia itsejään ja ilmaista tunteitaan, ilman pelkoa tai häpeää. Kuka edes kehtaisi tänä päivänä sanoa, että eivät pojat itke? Mistä noin naurettava sanonta on lähtöisin?

Näiden äitien pojat kasvavat ja menevät päiväkotiin tai kouluun, omana iloisena itsevarmana itsenään. Voi olla, että siellä kaverit sanovat, että pinkki on muuten sitten tyttöjen väri.

Eräs ystäväni vei pienen poikansa ostamaan uusia kumisaappaita ja poika valitsi tietysti ilosta kiljuen kumpparit lempivärissään, pinkissä. Äidin kurkkua kuristi, kun hän kysyi, että oletko aivan varma näistä? Ei siksi, että tämä äiti olisi kääntänyt kelkkansa ajatustensa suhteen, vaan siksi, koska hän pelkäsi, mitä tuleman pitää. Herkällä pojalla kun on ollut muutenkin päiväkodissa vähän hankalaa. Äitiä alkoi oikein hävettää, sillä hän tajusi toimineensa ihan täysin omien arvojensa vastaisesti. Vähän myöhemmin kaupasta poistutaan pinkkien saappaiden kanssa. Poika menee päiväkotiin ylpeänä uusista kiiltävistä kumisaappaistaan, mutta vain pari päivää myöhemmin hän kaivaa vaitonaisena esiin ne vanhat ja jo liian pienet siniset saappaat, koska ”ne olikin vaan paremmat”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen ystäväni on ostamassa koululaiselleen uutta takkia, poika haluaisi kokonaan pinkin ulkoilutakin tyttöjen puolelta. Äiti taivuttelee pojan valitsemaan sinisen, koska ”se vaan sopii niiden ulkohousujen kanssa paremmin.” Tämäkin äiti häpeää sanomisiaan samantien, eikä jälkikäteen edes meinaa tunnistaa itseään omasta käytöksestään. Poika kun olisi ollut äitiään rohkeampi, hän olisi uskaltanut valita pinkin takin. Kaupasta poistutaan kuitenkin sinisen takin kanssa, koska äiti vaan niin kovasti pelkäsi poikansa puolesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen miettinyt näitä juttuja aika paljon, sillä eräänä arkiaamuna Samuel kieltäytyi laittamasta keltaista paitaa päällensä, koska ”ne nauraa mulle”. Kerroin, että siinä ei ole kuule mitään nauramista, niin paita, kuin poikakin ovat kerrassaan loistavia. Paitaa ei silti laitettu, koska hän ei vakuutteluistani huolimatta halunnut pukea sitä, ilmoittamastaan syystä johtuen. Silloin tämä asia tuli vastaan minulle ihan ensimmäistä kertaa. Tulin tosi surulliseksi, nytkö se jo alkaa? Rebekka on aina voinut pukea päällensä ihan minkä tahansa värisiä vaatteita, eikä hänellä tai etenkään muilla, ole ollut asian kanssa pienintäkään ongelmaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Mä en äiti itke siellä sitten ikinä” (päiväkodissa) – ja niin hän on pitänyt sanansa. Kyyneleitä ei tullut, vaikka kaveri pamautti pikkurekalla takaraivoon. Tuli vähän verta ja kuhmu, mutta ei kyyneleitä. Vasta sitten kotona.

Kysymys kuuluukin: kumman värisen takin kanssa te lähtisitte kaupasta?

-Maj

Suositellut postaukset

33 Comments

  1. Nunu 29.4.2016

    Valitettavasti mäkin lähtisin sen sinisen kanssa. Vaikka nimenomaan olen sitä mieltä, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä.
    Mutta juurikin toi syy, että tulee naurunalaiseksi tarhassa/koulussa, laittaisi mut ostamaan sen sinisen.
    Lapsethan usein ovat myös ulkonäöltään sellaisia, ettei pysty sanomaan onko tyttö vai poika. Sama naama näyttää sinisessä pojalta ja pinkissä ihan tytöltä.
    Mun poika on tosi pojan näköinen ollut aina, mutta kun laitoin hänelle kirkkaanpunaisen takin päälle, luultiin kaksi kertaa tytöksi tunnin sisällä. Koskaan aikaisemmin ei ole tytöksi luultu. Ei sillä, mua se ei haittaa pätkääkään mutta kertoo lähinnä omaa kieltään ihmisten ajatusmaailmasta.
    Takki on edelleen käytössä, koska musta se on hieno.

    Vastaa
    • Maj 29.4.2016

      Moi Anu! Mä ymmärrän ja pakko myöntää, että mäkin valitsisin sinisen takin. Samuelia luullaan kans usein tytöksi, mutta toistaiseksi se ei häntä ole juuri haitannut, eikä muakaan yhtään :) Omalla veljelläni oli sama juttu pienenä ja hänen kyllästyttyä tytöttelyyn, saivat pitkät kutrit kyytiä. Kiusaaminen onkin sitten ihan eri juttu!

      Vastaa
  2. Vaikea aihe, mutta ottaisin pinkin. Nöpsyä luullaan 2/3 kerrasta tytöksi, koska poika käyttää pinkkiä ja koska hiuksissa on sekä korkkiruuvit että vielä ponnari tai pinnikin. Mutta ei kai tämä maailma muutu, ellei sitä muuteta? Näin ainakin haluan uskoa. :)

    Vastaa
    • Maj 29.4.2016

      Sä olet kyllä oikeassa! <3 Hommat vaan muuttuu vähän, kun lapsi kasvaa ja itse ei pysty olemaan siinä lapsen vieressä puolustamassa sitä pinkkiä takkia, tiedätkö mitä tarkoitan?

      Vastaa
  3. Milla 29.4.2016

    Sininen lähtisi meillekin(valitettavasti) jos olisi poikia. Surullista mutta totta. Aiheessa on tosi paljon ajattelemisen ja pohtimisen aihetta ihan kaikille.

    Vastaa
    • Maj 29.4.2016

      Niin, kovinkaan moni ei halua ottaa edes pientä riskiä, että omaa lasta kiusattaisiin, joten siksi ostoskoriin päätyy useammin sininen, kuin pinkki takki. Kuten sanoitkin, surullista, mutta totta.

      Vastaa
  4. silja 29.4.2016

    Meillä on kolme tyttöä, kaikilla on aina ollut kaikenvärisiä vaatteita; vihreää, sinistä, keltaista, pinkkiä jne..koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa siinä. Siltikin sininen takki lähtisi meidänkin mukaan, jos pojalle sitä ostaisin…jännä juttu. Ehkä tyttöjen siniset ja vihreät vaatteet on sitten jollain muulla tavalla ”tyttömäisiä”, niin se väri ei ole niissä niin isossa roolissa.
    Vaikka me kyllä ostetaan tytöille vaatteita myös ”poikien puolelta”, jos jotain kivaa sattuu löytymään:)

    Vastaa
    • Maj 29.4.2016

      No juuri näin meilläkin! Tytöt voivat käyttää mitä tahansa vaatteita, eikä se ole kenellekään ongelma. Tytöt voivat pelata futista ja kiipeilä puihin – ja se on erittäin normaalia ja oikein, olen iloinen siitä! Miksi poikiin suhtaudutaan niin eri tavalla jo heti pienenä?

      Vastaa
  5. sanniiiii 29.4.2016

    Mun pikkuveljellä oli joskus 8-9 -vuotiaana pitkät, tai siis ihan keskipituiset hiukset, ja häntä usein luultiin esim. takaapäin tytöksi. On mielenkiintoista miten hämilleen ihmiset menevät, kun huomaavat, että sukupuoli on mennyt väärin. Siis eihän kukaan suutu siitä, että joku luulee, että olet toista sukupuolta, mutta silti ihmiset kokevat, että tätä täytyy pyydellä anteeksi vuolaasti. Tuli vaan mieleeni tästä poika/tyttö-jutusta. Toivon, että sitten joskus jos minulla on omia lapsia pystyn luottamaan siihen, että lapsi selviytyy siitä, että pitää päällä pinkkiä. Tietenkin on hankala sanoa vielä tämän ikäisenä kun tuntee itsensäkin enemmän vielä lapseksi kuin aikuiseksi.

    Mä olin pienenä kunnon poikatyttö, ajan muodin mukaan oli lyhyt polkka(potta:D)tukka aina 12-vuotiaaksi asti, ja veljeni ja minä käytettiin paljon samoja vaatteita. Tietysti oli myös niitä pinkkejä hameita ja mekkoja. En sen ikäisenä ikinä tuntenut itseäni poikamaiseksi, vaikka toisilla tytöillä oli pitkät hiukset ja kiharat, mutta täytyy myöntää, että kun katson nykyajan lapsia, vaikka Rebekkaa ja hänen ihanaa tyyliä, melkein ”häpeän” omaa lapsuuden poikamaista tyyliäni, mietin että jos olisin pikkutyttö nyt eihän musta kukaan tykkäisi koska näytin pojalta. Ja on todella hirveää huomata ajattelevansa näin, kun samanaikaisesti yrittää kasvattaa omia vanhempia avoimempaan sukupuolikäsitykseen. Eihän tällaisia lapsena itse ikinä ajatellut, mutta nykyään. On surullista, että oikeasti ne perinteiset sukupuoliroolit on vieläkin todella vahvassa asemassa vaikka ei ajattelisi. Mutta aina piristää semmoiset tapauksen kun kaverini perhe, jossa pienin poika saa vapaasti lainailla neljän siskon vanhoja prinsessamekkoja ja taikasauvoja leikkeihinsä :)

    Vastaa
  6. Heidi 29.4.2016

    kyllä itsekin valitettavasti valitsisin sen sinisen. Itse törmäsin tähän samaan aiheeseen ensimmäistä kertaa poikani ollessa 5 vuotias. Hänellä oli jalassaan Polarn O pyretin suloiset valkoiset poikien bokserit, joissa oli punaisia ja sinisiä sydämmiä (muistatte ehkä sen ihanan sydänkuosin jota oli yökkäreissäkin). Poika tykkäsi niistä kovasti kunnes ei enää yhtenä aamuna suostunut niitä jalkaansa laittamaan. Yhtenäpäivänä päiväkodissa lepohetkelle mentäessä kun piti riisuutua alushoususilleen, olivat muut nauraneet hänen boksereilleen ja sanoneet niiden olevan tyttöjen pikkarit. Sovittiin että pidetään niitä jatkossa vain kotona. En tietenkään halua että poikani joutuu kiusaamisen kohteeksi pukeutumisen takia. Mutta kamalaahan tämä on! Niin ajoissa se alkaa..

    Vastaa
  7. Iita 29.4.2016

    Meillä lapset (tyttö ja poika) ovat itse saaneet valita värit. Tyttö on valinnut pinkkiä, vaaleanpunaista, vihreää jne. ja poika sinistä ja ns. poikavärejä. Sain kuitenkin puettua hänelle pienenä punaisen haalarin kun perustelin, että Ferrari kuskit käyttävät myös punaista haalaria:D Mutta sinisen takin olisin minäkin ostanut, todennäköisesti molemmille, sen käytännöllisyyden vuoksi.

    Vastaa
  8. Emilia 29.4.2016

    Juuri eilen kuulin, että ihan tutkimusten mukaan pinkki on väri jota lapset tuotteissa himoitsevat, riippumatta heidän ilmoittamastaan lempiväristä. En tietenkään tarkoita, etteikö lapsiaan saa pukea juuri niinkuin itse/he haluavat, mutta ko. värin himo on siis molemminpuolista, oletan että tietyn ikäisinä vieläpä. :)

    Vastaa
  9. Sanna 29.4.2016

    Meillä tyttö 5v halusi Spiderman oloasun ja se hankittiin. Sekin aiheutti päiväkodissa ensin vähän ihmetystä, varsinkin kun en aluksi huomannut nimikoida paitaa. Mutta typykkä piti paitaansa iloisena niin kauan kuin se mahtui eli taisi merkata eniten se, ettei kukaan läheinen ystävä sitä kummastellut. On niitä normeja vaatetus- tai leikkivalintojen kanssa tytöilläkin :) Kunpa pystyisikin lapsia tukemaan niin, että vaikka kuka sanois mitä, itselle tärkeät asiat saa olla itselle tärkeitä. Ja että ymmärtäisi sallia saman muille.

    Vastaa
  10. Äiti vaan ihmettelee 29.4.2016

    Toivottavasti kaikki vanhemmat kasvattaisivat lapsensa suvaitsevaiseksi niin ehkä niitä kiusaajiakaan ei tulisi?

    Vastaa
  11. Jeppula 29.4.2016

    Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Meillä kolmevuotiasta poikaa on loukattu keltaisista vaatteista pk:ssa. Poika kuitenkin tykkää väreistä punaisesta ja keltaisesta. Ostimmekin hänelle keltaisen kevättakin, jota ei kuitenkaan heti halunnut laittaa päiväkotiin (varmaankin, koska aiemmin keltaisista vaatteista on saanut negatiivista palautetta).

    Vastaa
  12. Piipaa 30.4.2016

    Surullista luettavaa. Nää sukupuolidiskurssit lähtee juuri sieltä lapsuudesta ja jos vanhemmat pelon takia pitävät niitä yllä ei mikään tuu koskaan muuttumaan! miettikää nyt miten moni tässä kommenttiketjussa olisi valinnut sen sinisen! Jos kaikki nää tyypit olisi ottaneet sen toisen värin niin siellä päiväkodissa se yksi rohkea ei olisi yksin..

    Vastaa
    • Maj 1.5.2016

      Se on kyllä ihan totta, mutta ei aina niin helppoa, sanoisin!

      Vastaa
  13. Aura 30.4.2016

    Kommenteissa oli kysymys, miksi tyttöjen kanssa on vapaampaa pukeutumisen ja leikkien osalta. Se johtuu siitä että kautta aikojen tytöt ja naiset on luokiteltu heikommiksi ja huonommiksi kuin pojat ja miehet. Jos tyttö on poikamainen, on se ikäänkuin arvon korotus, jos taas poika tyttömäinen, on se laskeutuminen alemmalle tasolle. Sanonnoissa ”heittää kuin tyttö”, ”sinähän itket kuin pikkutyttö”, voi huomata kuinka tyttö on näissä se halventava sana. Surullista.

    Paras tapa saada sukupuoliroolituksia heikennettyä, olisi kaiken päiväkoti-, opetus-, ja muun kasvatushenkilökunnan kouluttaminen huomaamaan kuinka käytöksellään lapsia kohtelevat. Vanhempiin vaikuttaminen on hankala järjestää, voimme vain itse ostaa sen iloisen värin lapsellemme niin -kuten jo aiemminkin sanottiin- se yhden rohkean vanhemman lapsi ei olisi yksin.

    Vastaa
    • Maj 1.5.2016

      Tosi hyvin sanottu, kiitos kommentistasi! Päikkyläisten vanhempien pitäisi puhua enemmän ja ehkä avoimemmin keskenään, niin tästä, kuin muistakin jutuista!

      Vastaa
  14. Jutta 30.4.2016

    Mieheni kävi kysymässä tamperelaisesta vaatekaupasta sukkia vauvallemme. ”Tuleeko teille tyttö vai poika?” oli myyjä kysynyt. Mies oli ihmetellyt kysymystä, mutta kertonut, että odotamme tyttöä. Automaattisesti myyjä oli alkanut esitellä vaaleanpunaisia sukkia. Mieheni oli sanonut etsivänsä neutraalimpia värejä. ”Toivottavasti nää ei tuu sille teidän…” oli myyjä sanonut vielä kassalla, kun mukaan lähti harmaita ja tummansinisiä sukkia. :D

    Vastaa
    • Maj 1.5.2016

      Anteeksi nyt MUTTA, mitä ihmettä?! Tuo on kyllä jo ihan liikaa. Tuollaisessa tilanteessa ainakin mä itse meen usein sanattomaksi, jälkikäteen mieleen aina tupsahtelee vaikka mitä näppäriä heittoja – ja oikein harmittaa, kun ei saanut suuta auki ”tilanteen ollessa päällä” :/

      Vastaa
      • Jutta 1.5.2016

        No niinpä, meilläkin pyöri jälkeenpäin vaikka minkälaisia vastanäpäytyksiä mielessä. Voisihan sitä vieläkin laittaa palautetta, vaikka tästä on jo muutama kuukausi aikaa. Mieletöntä, miten myyjä pelkäsi niin paljon meidän vauvan (sukupuoli)identiteetin muodostumisen puolesta, että päätti ottaa kantaa.

        Vastaa
  15. Sh 30.4.2016

    Olipa ajankohtainen kirjoitus meidänkin perheelle. Meidän poika 4v rakastaa kaikkea punaista ja usein haluaakin valita pinkkiä/punaista kaupasta. Viimeisenä pinkit keväthanskat ja kumpparit. Näidenkin kohdalla kurkkua kuristi, vaikka todellakin ajattelen, ettei ”poikien ja tyttöjen värejä” ole. Jostakin se pelko kiusaamisesta nostaa päätään. Vapun naamiaisissa olisi halunnut olla keiju, mutta oli sitä mieltä, että päiväkodin täti oli sanonut ettei poika voi olla prinsessa/keiju. Yritin kertoa, että jokainen saa pukeutua siten, miten hyvältä tuntuu. Naamiaisiin mentiin sitten kuitenkin supersankarin asussa…

    Vastaa
  16. Tiina 30.4.2016

    Voi vitsi miten hyvä kirjoitus, pistää niin ajattelemaan. Oikeesti, luin tätä kyyneleet silmissä, elämä on niin armotonta. Itteasiassa olin tänään itsekin miettinyt aihetta. Me käytiin mun 2,5-vuotiaan kanssa ostamassa aamulla vappupallo, ja poika valitsi pinkin skootterin, rakastaa mopoja. Olin innoissaan kun mieleinen löytyi kun alkoi pallot olla jo vähissä. Kun käveltiin kaupasta ulos, poika sanoi että pallo on tyttöjen värinen. Siis täh, olin ihan hämilläni että mistä nää jutut tulee. Tykkään kans pukea värikkäästi, pojalla on itelläkin jotain pinkkiä vaatetta eikä oo ees päiväkodissa vielä. Mutta jo pakkausvärityksethän määrittelee, esim lahjoja ostaessa ei Turtlesit tai muut oo pinkeissä paketeissa. Nukeilla taas on väistämättä vaaleanpunaista, kai lapsi oppii ympäristöstä että silleen se on. Tuntuu oudolta että jo 2-vuotias aattelee niin?? Poikien maailmassa on niin paljon tiukemmat rajat. Mitä me voidaan niiden poistamiseksi tai ees hölläämiseksi tehdä.. Sitä kun tahtois aina olla omalle osoittamassa juuri tuon, oot mahtava ja täydellinen just omanlaisenas. Työelämässä aion kyllä myös tätä asiaa tarkastella, kiusaamista en kyllä suodata.

    Vastaa
  17. Rebekka 1.5.2016

    Tosi hassua huomata kommentteja lukiessa, että monella on poikien kanssa ollut ongelmia myös keltaisissa ja kirkkaan punaisissa vaatteissa :o Itse kun ainakin keltaisen miellän varmaan sukupuolineutraaleimmaksi väriksi kaikista :D mutta ehkäpä lapsilla on aika tarkkaa, että jokainen väri on joko tyttöjen tai poikien, eikä ole molempien värejä.

    Vastaa
  18. Ella 1.5.2016

    Lastentarhanopettajana ajattelen ettei ole erikseen tyttöjen ja poikien värejä, leluja tai leikkejä. Ketään ei kiusata vaatteiden värien vuoksi tai jos poika haluaa pukeutua prinsessaksi tai tyttö haluaa leikkiä autoilla. Erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta on puhuttava jo alle kouluikäisten kanssa. Itse ainakin antaisin pojan valita pinkin takin kiusaamisenkin uhalla. Päiväkodin henkilökunnan tehtävänä on ennaltaehkäistä kiusaamista ja puuttua kiusaamisen. Jokaisella lapsella on oikeus olla oma itsensä. Ei maailma muutu jos emme anna mahdollisuutta muuttua.

    Vastaa
    • Riikkamari 4.5.2016

      Minä olen tuleva lastentarhanopettaja. Nyt olen ollut 3vkoa eräässä päiväkodissa keskisuuressa kaupungissa harjoittelussa. Ja vähintään joka toinen päivä saan tuskailla muun muassa näiden samojen asioiden kanssa, joista Maj kirjoittaa. Mutta kauhistuttavinta tässä oikeasti on, että se on juurikin se päiväkodin henkilökunta, jonka käytös ja asenteet minua hirvittävät. Toisen vuoden opiskelijana en ole vielä kokenut asemakseni avata suutani tästä asiasta, ja se riipii minua todella paljon. Vahvistuupa ainakin oma ammattiminä ja -käsitys, kun tietää millaista kasvatusta itse haluan antaa.

      Lukutoukille aiheeseen liittyen vinkkaan teoksesta Villit ja kiltit, toimittanut Outi Ylitapio-Mäntylä. Luen juuri parhaillaan, mutta ensimmäisten artikkelien perusteella voin kyllä lämpimästi suositella. Saisi ainakin jokainen ”tehdään niin kuin aina ennenkin ollaan tehty”-päiväkodintyöntekijä ottaa käteensä. :-)

      Vastaa
  19. Halina 1.5.2016

    Valitsisin pinkin! Kiusaamista esiintyy aina, ja syy voi olla mikä tahansa vaatteesta ulkonäköön tai puhetapaan ja käytökseen. Minua on itseä yritetty kiusata(kuten ketä tahansa lasta), mutta en ole koskaan ollut ns. ”kiusattavissa”. En tiedä osaanko selittää mitä tarkoitan. Itse lasten kanssa työskennelleenä ja omien lapsuuskokemusten kautta olen huomannut, että suurin tekijä kiusaamisessa on se, että kiusaaja huomaa voivansa satuttaa toista. Jos kiusaaja ei saa haluamaansa reaktiota aikaiseksi, hän yleensä kyllästyy. Näin on myös pukeutumisen suhteen. Esim. jos ketään ei jaksa kiinnostaa onko jollakulla sininen vai punainen paita päällä, niin jaksaako kiusaaja jatkaa hommaa kovin pitkään? Jos jaksaa, voi sitten vaihtaa paidan väriä, mutta jos kiusaaminen loppuisi vaatteita vaihtamalla, meillä ei olisi koko ongelmaa lapsilla. Jos paita ei ole syynä, siihen on syynä jokin muu asia silmälaseista väärän merkkiseen puhelimeen. Meillä pk-seudulla pinkki on sitä paitsi pari vuotta tuntunut olevan muotiväri pojilla ja sitä puetaan tarhasta ylä-aste ikään asti. Myös muu poikien pukeutuminen on muuttunut omista kouluajoista siihen, että pojilla näkee tosi kivoja ja erilaisia vaatteita. En tiedä onko tämä oma kokemukseni pk-seudulla, ja onko muualla päin suomea sitten eri tilanne. Itse olen vain ajatellut, että ihan mahtavaa kun pojat pukeutuu niin monipuolisesti :) Muistan omalta ylä-asteeltanikin, että pojat puki pinkkiä päälle. Ja oma poikaystävänikin oli valmistujaisissa pinkki kauluspaita päällä.

    Itse siis näkisin että tärkeämpää on opettaa lapsia suhtautumineen kiusaamiseen ja tilanteisiin, joissa ovat erimieltä vallitsevan käsityksen kanssa. Lasten kanssa puhutaan paljon kiusaamisesta ja siitä miksi kiusataan. Kun puhutaan asioista, se auttaa suhtautumaan erilaisiin tilanteisiin. Mun mielestä eiole ollenkaan huono ajatus puhua lapsen kanssa, kestääkö hän sen, että on epäsuositussa asemassa. Jos kestää, se auttaa häntä tekemään toisista riippumattomia valintoja. Esimerkiksi itse kävimme oman äitini kanssa paljon keskustelua lapsena siitä, että jos jotakuta kiusataan, miten mennään väliin ja otetaan se riski, että itsekin joutuu kiusatuksi. Aihe ei ole helppo, mutta itse näkisin, että on tärkeää puhua siitä suoraan. ja käydä esimerkiksi se kumisaapas keskustelu, että miksi et halua laittaa päiväkotiin pinkkejä kumisaappaita? Mitä tilanteessa tapahtui ja mitä sinulle sanottiin, ja käydä koko homma läpi. Ei tietenkään pakottaa laittamaan niitä pinkkejä saappaita jalkaan, mutta muistuttaa, että käsitys liittyy ehkä lapsen omaan päiväkotiryhmään, eikä ole vallitseva käsitys(ainakaan toivottavasti nykyajan Suomessa 2016-luvulla). Tyttöjen oikeuksia puolustetaan, että he saavat tehdä ja pukea mitä tahansa, koska on epätasa-arvoista sanoa mitään muuta. Sama tasa-arvo tulisi koskea poikia. Opettaa heille, että heillä on sama oikeus kuin tytöilläkin. Myös vanhemmat miehet roolimalleina ovat tärkeä ja iso tekijä poikien maailmassa. Oma poikaystäväni on sanonut toivovansa, että välittää omille pojilleen sen kuvan omalla esimerkillään, että he saavat kasvattaa pitkät hiukset, pitää korviksia, pukeutua pinkkiin, itkeä ja tehdä mitä tahansa muutakin mitä hänkin on tehnyt, Olematta sen vähempää mies. Ainakin omasta mielestä tämä kommentti oli ehkä miehekkäintä, mitä mies voi sanoa. Toivon, että ajatusmaailmat muuttuvat pikkuhiljaa. Ehkä hitaasti, mutta varmasti :)

    Vastaa
  20. tuittu 1.5.2016

    Niin mieluusti pukisin väreistä välittämättä, mutta kun en ole päiväkodissa itse poikani vierellä puolustamassa, jos isommat lapset kiusaavat. Kotiin hankin mieluusti myös ns. tyttöjuttuja, ainakin Frozenin katsominen kiinnostaa poikaa :)

    Vastaa
  21. helli 2.5.2016

    Aiemmin olisin valinnut pinkin, nyt en enää, kun poikaani kiusattiin rankasti eskarissa, yhtenä aiheena pinkit crocksit. Todella surullista on se, ettei poikaa pinkissä takissaan olisi puolustamassa äiti eikä kukaan muukaan, vaikka päiväkodin henkilökunta toista väittääkin. Ottakaa huomioon se, että päiväkodeissa niinkuin kouluissakin vallitsee viidakon laki lasten keskuudessa, ainakin niin kauan, kun ryhmäkoot ovat nykyisenlaiset ja henkilökunta rakastaa keskenään juoruilua enemmän kuin työtään. Myönnän katkeruuteni, se taitaa paistaa tästä kommentista.

    Vastaa
  22. M 2.5.2016

    Itse ainakin tulevana lastentarhanopettajana haluan kaikille tuleville ”oppilailleni” painottaa, että jokaisella on oikeus olla sellainen, kun juuri itse haluaa olla. Ei tulisi mieleenikään, että esimerkiksi päiväkodissa olisi jotenkin lokeroitu tavaroita, mitkä ovat tyttöjen juttuja ja mitkä poikien. Harmi kyllä ryhmäkokojen koko ajan kasvaessa sieltä lipuu varmasti ohitse liian paljon kiusaamista. Ja harjoitteluita tehdessäni olen kyllä nähnyt edelläkin mainittua henkilökunnan keskinäistä jutustelua sen sijaan, että oikeasti keskittyisi siihen, mikä on olennaista, eli lasten kanssa olemiseen.. Toivottavasti ainakin omalla työpanoksellani saisin edes hieman vietyä tasa-arvoista ajattelua eteenpäin! Kivaa kevättä sinulle ja koko perheellesi! :)

    Vastaa
  23. Mä ottaisin sen sinisen takin. Ihan vaan just siksi, että kaikki ei kasvata lapsistaan yhtä suvaitsevaisia toisia kohtaan, kuin toiset.
    Munkin poika on sanonut monta kertaa, että ei voi laittaa jotain paitaa päälle, koska sille nauretaan – tai pelottaa, että nauretaan. Silloin tuli surullinen, mutta myös vihainen olo. Tuli sellanen tunne, että eikö ne hemmetti oikeesti kasvata lapsiaan, että mitä jos niiden muksuille naurettais…
    Poika kasvattaa nyt pitkää tukkaa. En saa edes ehdottaa tukan siistimistä, siihen ei saa koskea. Vielä se ei ole niin pitkä, että hälle naurettaisiin, mutta puolen vuoden päästä varmasti on.
    Tiedätkö kuitenkin, mikä on kaikkein ärsyttävintä? Mun oma äiti. Kun äitini kuuli, että poikani kasvattaa tukkaa ja käytti pikkusiskonsa glitterpantaa, että otsatukka pysyy poissa tieltä, ÄITINI sanoi, ”eihän pojat sellasia käytä!” Sen jälkeen ei pantaa ole näkynyt poikani päässä.
    Tuossa yksi päivä tulin todella surulliseksi poikani kaverin puolesta. Saavuimme päiväkotiin ja pojan kaveri leikki oman nukkensa kanssa lelupäivänä. Poikani naurahti. Tiedän, että poikani ei naurahtanut ollakseen ilkeä, vaan sellanen… hämmästynyt. Pojat alkoivat leikkimään nukesta tai naurahtamisesta huolimatta, mutta itselle tuli jälkikäteen olo nopeasta tilanteesta, että olisi pitänyt sanoa jotain pojalleni. Koska vaikka minä ja poikani tiedämme, että poika ei naurahtanut ilkeyttään tai tehdääkseen pilkkaa, saattoi pojan kaveri sen ottaa niin. Tuli surullinen olo ja juttelimme siitä pojan kanssa jälkikäteen sitten työpäiväni päätyttyä – se ei kuitenkaan pelastanut sitä tilannetta, jossa olisi pitänyt toimia.
    Vaikeita asioita.

    Vastaa
  24. jenni 18.5.2016

    Jos lapsi haluaisi pinkin takin niin se sitten ostettaisiin mutta mieluiten kuitenkin valitsisin sen ”neutraalimman” värin eli vihreää, turkoosia, oranssia. Jätänkin usein vaatteen ostamatta jos pojalle ei ole muuta kuin sininen vaihtoehto. Nuorimmaisen, poika 5v:n lempiväri on punainen ja sitä on paljon vaatteissa, myös keltaista ja oranssia löytyy. Lapsella on myös ihanat vaaleat kiharat joiden takia on muutaman kerran luultu tytöksi varsinkin jos on punaista päällä.. Opetamme lapsille että ei ole tyttöjen ja poikien värejä/leluja/leikkejä ja tätä onneksi opetetaan myös lapsen ihanassa pienessä päiväkodissa jossa pojatkin saavat pukeutua halutessaan mekkoon. Pakko mainita tässä myös ärtymys legon muutamista uusista duploista (jäätelöauto, kahvila, hevoset?) jotka on pakattu pinkkiin laatikkoon?! Väreillä ei ole mitään väliä mutta kai nekin olisi voinut laittaa siihen kivaan vihreään missä muutkin on koska joillekin nyt vaan tulee pinkistä vahvasti mieleen että se on tyttöjen juttu eikä sellaista valitettavasti pojalle ostaisi.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *