Mä pääsin lauantaina puolimaratonilta maaliin (siitä lisää myöhemmin) – mutta sen jälkeen palautuminen on ollut heikkoa, oi ja voi. Olen ollut niin voimaton, että itkettää. Eilen jouduin käytännössä konttaamaan portaat yläkertaan, koska jalkani oli niin kipeä. Puolimaratonin juokseminen ei ollut järkipäätös, mutta tiedättekö, ei mua vaan olisi estänyt mikään. Tekisin sen varmasti uudelleenkin, huolimatta siitä, että oksensin pahaa oloani vielä seuraavanakin aamuna neljältä, eli tosiaan otti aika lujille.

Tämän kesän juoksut oli sitten tässä mun osalta ja voitte vaan kuvitella kuinka harmissani olen. Toisaalta, tämä tilanne ihan varmasti kasvattaa enemmän, kuin se että kaikki olisi mennyt täydellisesti. Selvitän, miten saan itseni ja jalkani kuntoon, yritän olla lempeämpi kropalleni. Kyllähän tämä tästä ja varmasti pääsen hölkkäilemään vielä syksyllä, nyt pitää vain malttaa.

Tänään olen ollut vieläkin vähän heikossa hapessa, vellonut kurjissa fiiliksissä, soimannut itseäni heikoksi ja tuskanhiki otsallani olen kömpinyt rappusia ylös ja alas. Ei auta, ei kannata, mutta piru vie, ei ole kyllä kovin helppoa. Epäilen muun perheen salaa toivovan, että olisi vielä jäänyt Helsinkiin pariksi päiväksi…

Huomenna koitan repiä aikaa tälle blogille, kirjoittelen lisää ainakin juoksufiiliksiäni, halusitte tai ette ;)

-Maj