Olimme tänään Jonnan kanssa Pyynikillä koiratreffien merkeissä, Tepon ja Telman ensitapaaminen sujui hyvin. Telma vähän haukahteli ensin Tepolle, mutta hetken päästä koirat rauhoittuvat hölköttelemään vieretysten.

Pyynikillä on vielä ruskan rippeet jäljellä, mutta hiljalleen maisemat alkavat muuttua harmaiksi. Vaikka aurinko yrittikin välillä vähän pilkahdella, niin siitä huolimatta oli kylmä. Kävin kaivamassa aamulla varastosta lämpimämmän takin ja olisi pitänyt etsiskellä hanskat samalla. Pyynikin polut olivat mutaiset – tähän aikaan olen kieltämättä kiitollinen Tepon helppohoitoisesta turkista.

Tiedättehän te, että Pyynikille mennään vain yhdestä syystä lenkille, eikä se syy ole upeat maisemat, vaan maailman paras munkki. Tänään meille tapahtui pieni katastrofi; munkit jäivät syömättä, koska olimme jättäneet lompakot kotiin.

Teppo on niin easy-going -koira, se ohittaa korvaansa lotkauttamatta niin vastaantulevat lenkkeilijät kuin lajitoveritkin. Toisinaan, aika useinkin ihmiset pysähtyvät ihastelemaan pientä koiraa ja Teppohan rakastaa ihmisiä, se nauttii silminnähden rapsutuksista ja huomiosta. Tänään pidin koko päivän koiraa mukanani, eikä siitä kyllä ollut sitten yhtään mitään vaivaa. Pitäisi varmaan ottaa Teppo useamminkin mukaan, muutamiin lounaspaikkoihinkin koirat ovat tervetulleita.

Ihana kun koirat tulivat toimeen keskenään, ne ovat juuri sopivan kokoista seuraa toisilleen! Päästän Tepon mieluiten temmeltämään saman kokoisten koirien kanssa, koska silloin ei tarvitse pelätä, että vahingossa sattuisi jotain.

Näkisin kyllä Telmaliinin meillä hoidossakin, Rebekka olisi varmasti niin innoissaan – ja varmasti Teppokin! 

-Maj