Ylivieskassa järjestetään joka kesä kaupunkifestivaali Sun Pampas, vähän niinkuin Tammerfest, mutta vähän pienemmässä mittakaavassa :) Tänään lapsille oli keskustassa Myllyaukiolla pientä ohjelmaa ja mekin oltiin tietty paikalla. Huomenna sään salliessa aiotaan osallistua Piknik-konserttiin, joka järjestetään Safari-puistossa.

 

Siellä tenavien tapahtumassa oli karaoketähti-kilpailua ja tietty perinteinen taikuri ym. Samuel ja Rebekka ovat vähän pieniä osallistumaan toimintaan, mutta saivatpa kuitenkin olla menossa mukana :)

 

Ihmeteltiin tapahtumia ja Repsu sai ilmapallon. Myöhemmin kierreltiin vaunujen kanssa kaupungissa, käveltiin joenvartta pitkin ja ihasteltiin maisemia.

 

Yks ehdottomasti kauneimmista paikoista Ylivieskassa on tuo kävelypolku joen varrella <3

 

Tikkari tuli traktori-kilpailusta, jalat eivät taaskaan yltäneet polkimille, mutta pieni käsi kurotti hienosti palkintokuppiin :D Mun hassu, suloinen tyttöni <3

 

-Maj

 

ps. Sitten kun en keksi enää Ylivieskasta kirjoitettavaa, niin siirryn Kalajoki-aiheisiin… Jos vaikka tällä lomalla ehdittäis sielläkin käymään :)

Olen jo ehtinyt esitellä teille lemppari uimapaikkani ja nyt olisi vuorossa seuraava menovinkki, tosin oikeastaan alle 10-vuotiaille, vähän veikkaan, että te kaikki ”käytte” jo vähintään toistakymmentä :D

 

Keskustassa on ihana pieni liikennepuisto. Autoilla ajeleminen maksoi 2€/3 tuntia, jos nyt en ihan väärin muista.

 

2-vuotias tosin on vielä liian pieni autoilemaan, mutta puistosta löytyy keinuja, liukumäki ja muitakin ”härpäkkeitä”.

 

Liukumäkikään ei varmasti ole tarkoitettu aikuisille…

 

Olin kuitenkin tukena ja turvana menossa mukana :)

 

Liikennepuiston tarkoitus on harjoitella liikennesääntöjä :) Pienten autoilijoiden tulee noudattaa parhaansa mukaan sääntöjä, eivätkä jalankulkijatkaan saa holtittomasti juosta sinne tänne.

 

Rebekka olisi niin kovasti halunnut ajella autoilla.  Huomaatteko, että kuvassa ylitetään tietä hienosti niinkuin kuuluukin? Muutamat pojat saivat kuitenkin varoituksen hurjastelusta ja jos tahallaan vaarantaa toisten turvallisuuden tai hurjastelee kovasti niin auto lähtee alta.

 

Voi, enkö voisi mitenkään ajaa :”(

 

Siellä hän istui kuin tatti paikallaan, eikä auto liikahtanutkaan. Haaveili varmaan pidemmistä jaloista.

 

Toiset onnekaat vaan huristelivat menemään.

 

Pienillä ”pyörillä” sai ajella ihan ilmaiseksi, mutta tytön jalat eivät näissäkään menopeleissä yltäneet polkimille.

 

Me ajeltiin sitten yhdessä pikkumopedilla ja se oli ihan kivaa Rebekan mielestä. Pätkää ei enää niin paljoa harmittanut, vaikka ei autoihin päästykään. Pakko myöntää, että itsekin yritin huijata olevani 9-vuotias….

 

Rakkaat.

Pois lähdettäessä Rebekka olisi halunnut matkata mun sylissä, mutta sanoin, että en jaksa millään kantaa isoa likkaa kun on vaunutkin työnnettävänä. Rebekka vastasi iloisesti, että ”Petu kyllä jaksaa” ja niinhän se Petu-täti jaksoikin <3

 

-Maj

ps. Vieläkö kaipaatte Ylivieska tärppejä?