Uskokaa tai älkää, olen käynyt tässä muutaman kuukauden aikana varmaan kaikki mahdolliset tunteet läpi. Olen tuntenut suurta onnea, iloa, rakkautta, mutta toisaalta taas…
surua, pettymystä, alemmuutta, inhoa, epäuskoa…
Olen välillä kokenut olevani jopa hiukan masentunut. Hormoonit ovat saaneet kroppani lisäksi pääni aivan sekaisin. Ainoa lohtuni oli, että tiesin kokemuksesta, että kaikki on jo hetken päästä paremmin. Olen ollut niin onnellinen kaikesta, että olen itkenyt. Olen ollut välillä niin kipeä ja turvoksissa, että olen uikuttanut, kuin pieni koiranpentu…
Onneksi minulla on kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä läheisiä, jotka muistuttivat aina hädän hetkellä, että kaikki on hyvin ja pahamieli- ja olo kyllä menisivät ohi aikanaan. Välillä tuntui, että en edes selviä arkiaskareista, puhumattakaan siitä, että olisin sillä hetkellä jaksanut olla positiivinen ja läsnöoleva äiti lapselleni. No miten selvisin sitten? Mitä silloin tein? Pyysin reilusti vaan apua. Vedin peiton pääni yli ja olin vaan. Otin päiväunet tai vaikka kahdet. Luojalle kiitos, että kolme kuukautta kestänyt oksennustauti taitaa olla nyt ohi.
Kastelin Sapen paidan kyynelilläni silloin Helsinki-viikonloppuna, ”Sape, en usko, että pystyn nauttimaan elämästä pitkään aikaan” Välillä ainoa ajatus, mikä minua piristi olisi ollut tieto siitä, että voisin hautautua peiton alle määrittelemättömäksi ajaksi.
Nii-iin, mutta äkkiä sen kaiken vain unohtaa, kun taas voi paremmin ja ajatukset selkenevät…! Sape se vain jo silloinkin tiesi, että kohta taas olen oma elämäniloinen itseni.
Niin, sitä vaan, että sinä, joka olet raskaana ja siellä kyyhötät vessan lattialla kaksinkerroin ja luulet, että et selviä siitä, niin kyllä vaan selviät, (toivottavasti) ennemmin, mutta ainakin myöhemmin… Voi pojat, olen kateellinen nille onnekkaille, jotka voivat koko raskausajan hyvin :) Aikamoista valitusta minulta totta tosiaan, mutta toivottavasti tiedätte, että ymmärrän olevani oloista ja muista huolimatta todella onnekas.
Täällä sitä olla ollaan taas maailma!
T.Maj
Ihanaa, onneksi olkoon vauvasta!! :) ja mukava, että voit paremmin.
Kiitos Arja! Pikku hiljaa, pikku hiljaa…
Oij, onnea ihan hirmusti uudesta pienestä tulokkaasta! Pääs edellistä postausta lukiessa pien itku, on ne vauva-uutiset aina vaan niin ihania :)
Hormonimyrskyisenä tiedän kyllä fiiliksesi, itsellä esikoisen odottelussa viimeinen kolmannes meneillään. Välillä on päiviä, että jaksaisi ja pystyisi tekemään IHAN MITÄ TAHANSA, kun taas joinain päivinä voisin myöskin ihan vaan hautautua jonnekin piiloon parkumaan. Tätä fiilistä kuvaa hyvin se, että yks päivä itkin silmiä päästäni siks, että yks nektariini oli menny homeeseen :D Yritä sitä sit selitellä muille, et miks sitä yhtä hedelmää niin itkee…
Voimia tuleville kolmanneksille, toivottavasti oksennustaudit on nyt tältä erää selätetty! Ihana päästä lukemaan raskausjuttuja, nyt kun itse on samoissa liemissä :)
Voi nektariiniä :D Olisko jotain erityisiä toiveita, että mistä kirjoittaisin? Siis tarvitsisin aihetta vauva- tai raskausjutuille? Itsestäni tuntuu, että olen jo kirjoittanut kaikesta mahdollisesta vanhassa blogissani…
Hei Maj, täällä toinen hormonimyrkyinen, mutta ei-(ainakaan-vielä-)pahoinvoiva :) Jos saan kommentoida tähän sinun kysymykseen toiveista, niin voisitko kiltti millään kirjoittaa vaikka raskausajan liikunnasta? Toinen asia, mikä askarruttaa, on ruokavalio, eli siis kun kuulee niiiiin paljon juttuja että sitä ja sitä ei missään nimessä saa syödä (esim. kahvi, tuorejuustot, feta,).. Niin noudatitko niitä ihan pilkuntarkasti vai söitkö/syötkö ihan normaalisti edelleen?
<3
<3
Mun piti tulla ihan uudestaan lukemaan tuo kiva vauva uutinen =) Mukavaa kun alkaa helpottaa sun vointi! Kaikki sanoo, että toinen odotus sekä lapsi menee jo vähän rutiinilla, uskon siihen minäkin, mutta kyllä sitä karmeaa oloa ei voi rutiinilla ottaa koskaan! Nim. rv 19 saakka pahoinvoiva
Tsemppiä ja onnea vielä kovasti <3 Sanomattakin selvää, että odotan kovasti postauksia aiheesta…
Ei voi, ei missään nimessä. Kaikki raskaudet ovat kuitenkin erilaisia, kuten lapsetkin! :) Haluatko kertoa, että mistä aiheesta lukisit mieluiten vauva/raskaus-postauksia? Hankinnoista, raskaussajanliikunnasta, vauvanvaatteista…
Luen mielellään ihan kaikenlaisia juttujasi! Ei ole mitään eritysitoivetta… Mun mielestä tämä blogi on niin kiva. Jaha pitää mennä kun mun <3 pikku-ukkeli heräsi.
Olet todella onnekas. Tänään on ollut taas todella huono päivä oman lapsettomuuden ja siihen liittyvien tuntemusten takia ja kaiken lisäksi tunnen huonoa omaa tuntoa, etten pysty olemaan aidosti, 100% onnellinen teidän raskaana olevien puolesta. Olen kateellinen. Ottaisin sun tuntemuksesi milloin tahansa. Kaikesta huolimatta paljon onnea ja ihanaa odotusaikaa tältä katkeralta ämmältä ;)
Voin vaan kuvitella :/ Ja ymmärrän täysin, että et pysty olemaan onnellinen toisten puolesta, en minäkään varmaan pystyisi, vaikka kuinka yrittäisin…
Kiitos kommentistasi,
Maj
Paljon onnea odotukseen! Ihanaa, että sulla on olo helpottanut. Voin vaan kuvitella millasta se on. Ite pääsin aika helpolla. Mielialat vaan heitteli ja nukahtelin kokoajan. :D ei onneks enää kun vuoden loppuun tätä odotusta. <:
Oot tosi rohkea, kun postailet tästä aiheesta. Kuitenkin on, niinku sanoit, tosi henkilökohtanen asia. Ja ihmiset, jotka sitä ei oo kokenu, ei monesti tajua koko jutusta mitään. Voimia paljon sinne ja onnea vielä! :)
Te olette itseasiassa ottaneet tosi hyvin vastaan tämänkin postauksen, vaikka pelkäsin, että mitähän sieltä nyt tulee… Mulla on vaan parhaat lukijat!
Voimia sullekin tulevaan ;) Ja melkein unohdin, ONNEA!
Meillä on kaksi lasta. Minulla ei ollut kummastakaan kovin pitkään jatkuvaa pahoinvointia. Se alkuajan väsymys oli mahdoton molemmista. Ensimmäisen raskauden aika oli helppoa, sai vain keskittyä itseensä. Toinen oli tietysti haastavaa kun oli jo se toinen pieni, josta piti pitää huolta. En saanut tukea mieheltäni monen syyn takia ja olin ihan rikki kun piti jaksaa hoitaa lapsi, työt, koti VAIKKA itse oli ihan loppu. Onneksi asiat ovat nyt hyvin ja kriisimme ohi.
Raskaus ei aina ole ruusuilla tanssimista, siihen liittyy niin paljon muutoksia kehossa. Vaikeudet voittaa kun vaan jaksaa pahimman yli.
Ihanaa odotusta teidän koko perheelle!
Minä toivon jo kolmatta lasta, nähtäväksi jää suodaanko meille vielä yksi rakas.
Onnea odotukseen Maj!!!!! <333 En huomannut sinusta kyllä ollenkaan, että olisit raskaana. :O :) Et näytä turvonnelta yms ollenkaan. Olet upean näköinen.. Voin kun minäkin saisin joskus lapsia/lapsen ja voisin elää normaalia elämää.
Haleja <33
Mullakin on nuo tuntemukset tuoreessa muistissa, vaikka meidän pikkuisen syntymästä onkin jo muutama kuukausi aikaa. Itse voin myös tosi huonosti ensimmäiset kuukaudet, huhhuh, mutta palkinto oli kyllä maailman paras. <3 Ihana päästä lukemaan vauvajuttuja! Sylintäydeltä onnea koko perheelle ja hyvää odotusta! :o)
Onnea koko perheelle :) Se jännä miten voikin tulla tavallaan ventovieraan ihmisen puolesta näin onnellinen olo! Toivotaan että raskaus alkaa jossain vaiheessa tuntua fyysisestikki mukavemmalta.
Onnea teille! :)
Hei kertoisitko miten saat hiuksesi aina niin nätisti ylös? Itsellänikin on pidennykset, varmaan aikalailla samanmittaiset kuin sinullakin mutta tuntuu että en osaa pitää niitä kuin auki.
Entä miten olet raidoittanut hiuksesi? Onko sinulla valmiiksi raidoitetut pidennykset ja raidoitit vain omasi vai miten ihmeessä se onnistuu? Vinkkejä otetaan vastaan :) :)
Vedän ne vaan ponnarille ja survon paria pinniä sekaan, ei mitään ihmeellistä. Omat hiukseni on raidoitettu ja niiden seassa on raidoitettuja ja yksivärisiä pidennyksiä :)
Kiitti vinkistä :) Tuperaatko hiuksiasi kun ne näyttävät paljon muhkeammilta kiinni ollessaan kuin minulla vaikka pituus lienee aika sama?
onnea uudesta vauvasta. miten noi huonot olot ja mielialan vaihtelut unohtaaki nopeasti. itse viiden lapsen äiti ja joka raskaudessa olen ollut kolme kuukautta hyvä kaveri vessanpöntön kanssa.
onnea uudesta vauvasta.
Kiitos :) Onneksi ne unohtaa, muuten en olisi näin pian lähtenyt tähän uudelleen :D
Onnea uudesta tulokkaasta, ja tsemppiä sinnepäin!:)
Kiitos :)
Paljon onnea odotukseen Maj!! <3 Kaikkea hyvää ja voimia tulevaan.. Ihanaa, että sulla on rakastava perhe ja ystäviä! Voin todella vain kuvitella kuinka raskas olosi välillä on(ollut). Mukavaa syksyä teille kaikille!:)
pahoinvointi on kyllä kamalaa ja se väsymys! mulla kesti pahoinvointi viikolle 16 ja sitten onneksi loppui, ainoa mitä pystyin syömään yökkäilemättä olivat saarioisten jauhelihapitsat. joo ja muistan myös ne itkukohtaukset, kerran oltiin shoppailemassa mieheni ja esikoisen kanssa ja mies osti mielestäni rumat farkut. autossa itkin sen takia kuin pikkulapsi ja mies oli ihan ihmeissään.:D onneks tuollekkin on voitu nauraa jälkeenpäin. vointeja sinne ja onnea vielä!:)
No rumat farkut, hei mikä katastrofi, sehän on aivan loistava syy itkeä :D Miehesi olisi kuulunut vaihtaa ne siltä istumalta, vai mitä? <3
Tätä sun postausta oli ihana lukea, pystyin niin samaistumaan sun fiiliksiin! Täällä painitaan ihan samojen alkuraskaudesta johtuvien tunnemyrskyjen keskellä.. Aamulla saattaa työmatka mennä itkua vääntäen, töissä huusin yhtenä päivänä kurkku suorana kiroilevalle asiakkalle ja illalla sitten kiukuttelen miehelle. Ja seuraavana päivänä saattaakin kaikki olla jo ihan toisin =)
Onnea ja ihanaa odotusaikaa sulle!
Kuten joku muukin mainitsi kommenteissa, hassua miten nopeasti nuo olot ja fiilikset unohtuukaan. Itse en koko raskauden aikana kärsinyt pahoinvoinneista, mutta selkäkivut ja raskausajan diabetes saivat uskoni jossain vaiheessa lähes täysin loppumaan. Vannoin raskauden aikana, etten enää ikinä halua tulla raskaaksi ja että tämä olisi ainoa lapseni. Kuinkas sitten kävikin kuitenkin niin, että jo muutaman päivän päästä synnytyksestä, olisin ollut jo valmis koko hommaan uudestaan. Ja nyt niitä viime kevään ketutuksia ei edes muistakaan. :)
Onnea vielä kerran ja voimia loppuraskauden ajaksi!!! :)
Onnittelut täältäkin :)! Ja mä niin tiedän tuon tunteen. Olen kumpaakin neitiä odottaessani kärsinnyt mitä hirveimmästä pahoivoinnista kellon ympäri puoli raskautta ja aina viimeiset pari viikkoa ennen synnytystä. Edes vesi ei pysynyt sisällä. Välillä olin aina pari viikko sairaalassa tipassa. Olo oli niin kauhea, että ajattelin aamulla että jos iltaan selviän niin hyvä. Ei sitä vain edes miettinyt vauvaa kunhan vain jaksoi jotenkin eteenpäin. Meilläkin tytöillä tasan 2 vuotta ikäeroa, joten aikamoista oli varsinkin jälkinmäistä odottaessa… kyllä sitä oksentelua kauhisteli koko suku, mutta on se vain sen arvoista. Onnekkaat ne jotka eivät tuosta kärsi tai selviävät pienellä aamupahoinvoinnilla.
Ihanaa odotusta, nyt kun olet pahimmasta selvinnyt :). Musta se synnytys ei ollut tuon alun jälkeen se pahin osa olenkaan…
Jaksamisia sulle Maj. Voin myötäelää kanssasi, oma raskauteni sujui myös vessanpöntön äärellä ensimmäiset 4kk, jonka jälkeen alkoi aikaiset supistelut ihan synnytykseen asti.
Vaikka epätoivon partaalla olet ollut niin tiedät yhden lapsen äitinä, että kaikki ne tuntemukset palkitaan, kun saat nyyttisi syliin :) Joten paljon voimia ja jaksamisia!!
Niin, se on aivan totta ja helpotuksekseni tämä oloni on kohentumaan päin :) Kiitos D!
Olen käynyt samankaltaisen tunneryöpyn kuukauden aikana läpi, vaikka en ole raskaana. Elämä on koetellut ilman hormoonejakin. Toive hautautua peiton alle määrittelemättömäksi ajaksi on vaihtunut toiveeseen selviytymisestä. Aika on todellinen tehokas lääke, joka parantaa kaikki vaivat. Nautitaan elämästä taas, kun aika on oikea <3
Aika parantaa haavat, niinhän se menee :) Voimia sulle omiin koettelemuksiisi, oli ne sitten mitä hyvänsä, selviät kyllä, eikö niin?
Tämä viikko on jo eletty täysin häntä pystyssä, eikä asia nimeltä e.r.o ahdista enää :) Kohti uusia seikkailuja <3
Aattelin tosta alusta, että nyt taitaa olla kyse raskaudesta ja kun mainitsit sanan ”turvotus” ei ollut enää epäilystäkään. Onnea ! <3 Itsellänikin alkaa huomenna 27. raskausviikko ja nyt lähiviikkoina oloni on vasta alkanut olemaan sellainen, että todella tunnen olevani raskaana kun masukin alkaa oleen jo jonkinmoinen. Selkää painaa, "pääseekö istuun?", tuolilta ylösnouseminen…. nää on "perushoikalla" ihmisellä olleet asioita joihin mun on vähän vaikea alkaa tottumaan lopuksi kolmeksi kuukaudeksi… Muuten olen voinut hyvin, alkuajan pahoinvointeja lukuunottamatta. Kun helteet loppuivat, myös olo helpottui.
Blogisi on ehdottomasti lemppareiden kärjessä ja nyt kun olet jälleen raskaana, on tämän blogin seuraaminen entistä mielenkiintoisempaa!
Tsemppiä jatkoon :)
Onnea hirmuisesti sinulle ja koko perheelle! :) Itsekin olen ollut pari päivää todella ahdistunut ja surullinen ilman mitään syytä, on ollut huonoa oloa n. viikon. Ja äsken tein raskaustestin, sieltä tuli plussa. Hassua, hassua… Kai tähän ajatukseen jotenkin tottuu. Ihanalta tuntuu.
IIK! Onnea, onnea, siitä se lähtee :))
Hei, onnea sinulle ja perheellesi mielettömän paljon! Nautihan joka hetkestä, vaikka joskus murheet ja pahoinvoinnit tuntuisivatkin ylitsepääsemättömiltä. Ihanaa odotusaikaa toivottelee viimeistä silausta valmis kätilö! :-)
Ihana uutinen, ONNEA!! <3 Ja iso kiitos myös tästä postauksesta kun kerroit tunteiden ailahtelusta ja pahoivoinnista – mä oon täysin samassa tilanteessa, menossa rv 13+2 ja olo on ollut ihan järkyttävä nää ekat kuukaudet! Elän toivossa että alkais jo vähitellen helpottaa… Jaksamista ja ilosia odotuskuukausia sinne, kevätvauvoja ootellessa! :D
Ihanasti kerrottu piristi kyllä ihmistä joka tälläkin hetkellä makaa vessan lattialla ja olo on kyl sellane et mahdanko tästä raskaudesta hengissä selvitä…
Tämä postaus sai minut itkemään! Tuli niin omat KAMALAT alkuraskauden ajat mieleen (rv 20 asti yhtä oksennusta)! olen jonkin verran raskauttasi edellä, mutta tämä koko homma on sellaista vuoristorataa, että huhhuh! Saan paljon voimia ja intoa perhe-elämään blogistasi! Kiitos siitä ja tsemppiä! <3
Onnea Maj ja Miika!! Onnellista odotusta ja toivottavasti pahoinvointi helpottaa! Tiedän, se on kauheeta…
Meidän lapsilla on myös 2 vuotta ikäeroa. Välillä oli melko haipakkaa mutta nyt ihmettelen että onko ne molemmat tosiaan jo koulussa?? Hienoa, että sullakin on ihania Ystäviä joiden kanssa voi iloita ja myöskin itkeä suruja. Mä muistan, kun mulle tuli odotusaikana hetkellisesti tunne, että voi mitä mä oon mennyt tekemään! Eihän mun aika enää riitä 100% esikoiselle : ( Mutta ihana ystävä sanoi kokeneensa ihan saman ja tietenkin se tunne meni ohi : )
Toisilla se pahaolo jatkuu vielä ensimmäisen kolmanneksen jälkeenkin. Mutta kyllähän se viimeistään synnärillä on ohitse, oksentaminen ja pahoinvointi siis?;))
oon lukenut blogiasi jo jonkun aikaa, mutta en ole ennen kommentoinut mitään. nyt kuitenkin liippasi niin läheltä postaus, että oli pakko laittaa tsempitys-viesti. tiedän niiiiin hyvin millaista on olla raskaana ja oksentaa päivästä toiseen… esikoisemme on nyt jo 10kk, mutta alkuraskauden pahoinvoinnit on vieläkin hyvässä muistissa. täytyy myöntää, että jopa pelkään mahdollisia tulevia raskauksia juurikin sen pahoinvoinnin takia. oksensin päivittäin, monta kertaa päivässä, kaiken mahdollisen 20 viikolle asti. sitten alkoi vähän helpottaa. viimeisen kerran oksesin rv25. loppuraskaus oli onneksi hyvävointista ja helppoa aikaa. mutta muistan niin hyvin itkeneeni pää vessanpöntössä ja miettineeni mikä ihme hairahdus minuun iski kun halusin vauvan ja että synnytys tulisi olemaan varmasti pikkujuttu pahoinvointiin verrattuna (no olihan se helppo ja nopea! paljon pienempi paha kuin piinaavan pitkä pahoinvointi).
nyt rakasta aarretta ei vaihtaisi ikinä pois!! <3 mutta siltikin edelleen ihmettelen, miksi joillain voi olla helppo raskaus ilman pahoinvointia ja toisilla se voi olla niin rankkaa?! olen kuitenkin hyvin kiitollinen, ettei tarvinnut koko raskausaikaa viettää siellä pöntössä. by the way hauska, että jollain muullakin oli saarioisten roiskeläppä pitsat olleet ainoa, mikä pysyi sisällä (oli jossain aiemmassa kommentissa). samoin mulla + mäkkärin hamppareita en oksentanut ikinä! :D niillä sitä vauvaa kasvateltiin ekat kuukaudet ja vieläpä ihan neuvolatädin luvalla :D muutoin en voi sietää roiskeläppiä ja syön mieluummin huomattavasti terveellisempiä ruokia :D
mutta tsemppiä Maj!! kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu <3 viimeistään kun ihana uusi elämä on sylissä :) tämä kaikki on sen arvoista :)
Täällä on kans syöty kaikkea ja paljon, ettei se paha olo vaan tulis, painokin on noussut 6,5 kiloa :DD
:) onnea. näytät kauniilta kuvissa. toivottavasti seuraava vauva ei oo niin kova yöheräilemään. :o)
Toivotaan näin :)
Tsemppiä ihan hurjasti! Itsehän kirjaimellisesti oksentelin ensimmäiset 7kk koko raskausajasta ja ensimmäiseen 3 kuukauteen oikein mikään ei pysynyt sisällä. :S Se jos mikä oli rankkaa, mutta nyt jälkeenpäin se ei enää tunnu niin pahalta ja raskausaikakin on kiva muisto, vaikka silloin tulikin valitettua enemmän kuin laki sallii. :D
Sara ja poitsu 2kk
Valittaminen on sallittua! 7 kktta kuulostaa kyllä kieltämättä tosi hurjalta…
Onnea paljon lapsesta! Mä ymmärrän noi hormooni jutut. Mutta juuri toistepäin. Kärsin pahasta endometrioosista joka aiheuttaa, hormonien muutosta ja helvetillistä kipua, kasvaimia ja lapsettomuutta. Olen nyt ollut yksin viikon kotona ja vatsani on kuin jätti ilmapallo, minut on leikattu useasti ja koen nytkin sellaista tuskaa ja supistuksia vatsassani, koko ajan tulehdus päällä,
mua ärsyttää koko ajan kaikki, välillä on mukavaa, sitten pelottaa, v-tuttaa, kaikkea,
muutin mieheni kaupunkiin 3kk sitten… olin 1v. pois muualla töitten takia. Hän pahoinpiteli minut 2kk. sitten. Sain 2vk. sen jälkeen keskenmenon, se on minun 3 keskenmenoni. Olen 25v. En ole paha ihminen, normaali, yli-kiltti, sosiaalinen ja menestynyt nainen, jonka maailma murtui yhtäkkiä.
Asun nyt yksin kaupungissa, eikä kukaan ole tukenani. enkä ole nähnyt ”miestäni, kihlattuani” 2kk. Meillä olisi tullut 5v. nyt perjantaina kihloista.
viimeisessä leikkuussa mulle tuli komplikaatio ja tulehdusarvot 600..seuraavat puolivuotta 100. Mun hormoonit on ihan sekaisin ja vuodan vaan verta.
Olen viikon istunut yksin ”kotona”, eli yksiössä johon muutin väliaikaisesti kunnes hankimme oman kodin. Mitä ei ikinä tule enää tapahtumaan. On tosi hankala uskoa hyvään ja olla masentumatta kun sattuu koko ajan olet yksin uudessa kaupungissa, hormoonit pistää pään ihan pihalle, et tiedä kuka sinua auttaisi. Menisin sairaalaan mutta minulla on kääpiökoira, jota ei ole kukaan katsomassa.
Mul on niin paha olo tällä hetkellä, olo on kuin oisin raskaana ja näytän siltä… en vain ole, enkä enää varmasti tulekaan.
Tässä oli mun surullinen tilitys, anteeksi mutta oli pakko avautua,
sun blogi on ihana ja hyvä kun kerrot aidosti tunteista, jaetaan paha olo yhdessä ja toivottavasti mäkin pääsisin tän yli pian… Voimia ja jaksamisia, tiedän miten hormoonit voi sekoittaa koko ihmisen mutta onneksi sinulla on omien sanojesi mukaan hyvä tukiverkko…
toivoisin että itsellänikin. kaikkea hyvää sinulle…. ja koko perheelle! <3
Hei,
Olen tosi surullinen ja häkeltynyt tekstisi luettuani. On todella surullista, että joudut kestämään ja käsittelemään noin paljon vaikeita asioita yhdellä kertaa tai ylipäätänsä kokemaan ne. Toivon paljon, että pääset näiden asioiden yli ajan kanssa, vaikka ne jättävät varmasti jälkensä. Jos sinulla ei ole tukiverkkoa, niin hae ammattiapua, se on parempi vaihtoehto, kuin pyöritellä asioita omassa päässä.
Voimia,
Maj
Kiitos Maj! Kiitos oikeasti! Edelleen on paha olla eikä sängystä pääse kipujen takia ylös kuin vain tahdon voimalla. Ja anteeksi en missään nimessä tahtonut sinulle pahaa tai surullista oloa tuottaa. :( anteeksi, ajattelin vain jakaa tunteeni ja tilanteeni kun on tosin niin yksin tällähetkellä, yhtäkkiä! Ja ne hirmu-hormoonit, ne ei säännöstele minulla ainakaan että milloin osaisi olla fiksummin ja käyttää tilanne tajua mikä normaalisti on minulle niin luonnollista ja osaan käyttäytyä ja olla järkevä, kaikki vaan purkautui….
mutta jollain tavalla minusta tuntuu nyt paremmalta kun sain jakaa asian jonkun kanssa, vaikkakin netissä, mutta kuitenkin, kiitos sait minulle syvällä empatiallasi paremman mielen. Olet hieno ihminen ja kiitos kun pidät tätä blogia. Muista, aina ei tarvitse olla positiivista postausta. Kiitos kaikesta. Minulla on pe aika lääkärille jonka kanssa pääsen juttelemaan. Sitä odotellessa.
Me lukijat ollaan sinun tukenasi täällä ja varmasti kukaan aito,järkevä ja oikeasti blogiasi lukeva ihminen ei hylkää blogiasi vaikka naama ei aina olisikaan kuin naantalin aurinko. Jaa vaan reilusti esim.raskausajan pahemmatkin tunteet täällä jos vain tahdot, se on vain inhimillistä ja voi myös auttaa jotain lukijaa joka saattaa olla samantapaisessa tilanteessa sillä hetkellä…mutta ymmärrän myös jos ei tahdo jakaa pahaa oloa kaikille…siksi toivonkin syvästi että raskaus aikasi olisi helpompi mitä tähän mennessä! Onnea vielä lapsesta ja paljon voimia myös sinne ja vielä suuri kiitos sinulle. Olet hieno ihminen joka ajattelee myös niin paljon muita, mutta älä unohda itseäsi, olet niin arvokas ja teet hienoa työtä kirjoittaessasi tätä blogia, minua se on ainakin niin monesti piristänyt!
Voih, tulin myös kovin surulliseksi tekstistäsi ja sait kyyneleet silmiini. Toivon sinulle valoisaa ja kivuttomampaa tulevaisuutta kera rakkaiden ihmisten! Sinun vuorosikin tulee vielä <3
Onnea paljon! Ja pyydän tuhannesti anteeksi jos aikaisempi kommenti siitä, että ”silmäsi näyttää siltä, että olet raskaana, vartalo viestii aivan muuta” pahoitti mielesi. Ei todellakaan ole tarjoitus pahoittaa mieltäsi ajattelemattomilla sanoilla ja kyse ei ole edes siitä, että olisin nähnyt sinut jossain, asun nimittäin 300km päässä. Tietenkin tämä on todella henk.koht.asia, mutta minä EN todellakaan tiennyt sinun olevan raskaana, en todellakaan edes epäillyt sitä, minusta vain näytit siltä. Jotenkin. ANTEEKSI todella paljon, ei ollut tarkoitus olla typerä ja täytyy jatkossa entistäkin tarkemmin miettiä mitä kommentoi.
Moikka Millis!
Niitä kommentteja, joihin edellisessä postauksessa viittasin, en edes koskaan julkaissut, joten älä huoli :)
Mahtavaa, että voit jo paremmin ja ennenkaikkea onnea raskaudesta! Tiedän fiiliksesi. Minä olin myös raskaushormoneista täysin sekaisin, koko 9 kuukautta oli kuin vuoristorataa. Välillä oli todella pimeitä päiviä, jolloin tuntui siltä että maailma kaatuu päälle, välillä taas oli onnensa kukkuloilla. Oksensin myös lähestulkoon koko 9 kuukautta, minulla oli paljon ennenaikaisia supisteluja joiden johdosta en voinut toisina päivinä tehdä muuta kuin maata sängyssä, selkävaivoja, päänsärkyjä, hermosärkyä jne. jne. Perään vielä erittäin raskas eka vuosi (allergiat, valvomiset.. pahimpina aikoina heräyksiä 20-30 kertaa yössä…). Nyt kun poika on vuoden, niin ongelmat tuntuvat helpottavan vihdoin ja voin sanoa nauttivani äitiydestä. Kaikilla niin eri kokemukset asioista, ei voi arvostella toisia ellei ole kävellyt heidän kengissään… Jaksamisia <3
Hirmuisesti onnea perheenlisäyksestä!!! :) Ja voimia odotusaikaan.
Hurjasti onnea teille! Itsellä ei yhtäkään lasta ole, joten en voi ottaa kantaa noihin pahoinvointiasioihin :) Toivottavasti kuitenkin pahimmat yökötykset ovat ohi. Pakko kommentoida ”T”:lle: Hae ihmeessä ammattiapua itselle, että pääset puhumaan tuon kaiken tuskan sisältäsi pois! Jollekkin joka auttaa ja on vaitiolovelvollinen! Sinulla on nyt aivan liian paljon pahoja asioita tapahtunut etkä pysty tuota mökkyä omine voiminesi sulattamaan…
Oikein lämpimät onnittelut iloisesta uutisesta! Tuntuu siltä, että tämä oikea baby vuosi kun omassa tuttavapiirissä on kuusi raskaana olevaa :) Vauvat on ihania!
Hurjan paljon onnea! Tulevia vauva postauksia odotellen <3 Itse odottelen, että meilläkin tärppäisi, vielä ei ole onni kohdannut, mutta positiivisin mielin jatkamme yrittämistä ja odotamme onnellisia uutisia. Kiitos ihanasta blogista!
Ekaa kertaa kommentoin :) Oon lukenu aina välillä tätä sun blogia ja nyt varmasti seuraan paljon tiheämmin.
Paljon onnea tulevan perheenlisäyksen johdosta!! :)
Itselläkin toinen lapsi tulossa (rv18+0). Esikoinen täyttää kohta 3 vuotta. Ihanaa että saa nyt lukea myös aiheesta joka itseäkin koskettaa.
Minusta ois kiva lukea postauksia hankinnoista ja vauvan vaatteista. Myös raskausajan liikkumiseen liittyvät jutut kiinnostaa, koska itsellä ei vielä kovin oo ollu aikaa/motivaatiota panostaa liikunnallisuuteen nii jos sais äiti-ihmiseltä vähä inspiraatiota :) Sitte myös kiinnostaa tuo ihan oma pukeutumispuoli. Et mitä sitä talvellaki pukee päällensä ja mistä löytää hyvä talvitakki isomahaselle.
Voii, ihan ääneen ilahduin tästä! Superpaljon onnea ja jaksamista, onneksi sen tietää että kohta se fiilis menee ohi, kun jaksaa vaan pinnistellä :)
Oikein lämpöiset ja sydämelliset onnittelut vauvasta! <3 Tsemppiä odotukseen ja toivottavasti kaikki menee hyvin! Ihanaa, että olet päässyt jo pahimman vaiheen ylitse. Täällä kärvistellään pahoinvoinnin kanssa, rv8..toivottavasti menee pian ohi! Ensimmäiseltä lapseltani en kärsinyt pahoinvoinnista oikeastaan lainkaan.. Ei sitä sillon edes tajunnut miten helppoa se olikaan.:)
Kiitos tästä lempparblogista! <3
Paljon onnea, ihana uutinen! <3 Mullaki on takana kaks raskautta, molemmat melko erilaisia (vaikka tyttöjä ovatki molemmat :D) ja edelleen muistissa nuo fiilikset, jotka olet käynyt läpi. Kaikkea hyvää odotukseen!
Hei, toi on todella normaalia. Ja voin sanoa (luvata), että tuo tunteiden vuoristorata jatkuu sitten hamaan tulevaisuuteen asti. Tässä lapsiperheen arjessa kun on monenmoista vaihetta. Välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa. Omat haasteensa ja ilonaiheensa ovat niin pikkulapsi / koululais / kuin teini-iässäkin.
Onnea raskaudesta ja kovasti voimia tulevaan!
Moikka Hanna!
Tottakai äitinä oleminen muuttaa ihmistä ja saa entistä useammin tunteet pintaan :) mutta ei ne tunteet minulla ainakaan ihan näin pinnassa ole, muuta kuin raskaana ollessani ja sitten myös jonkun aikaa synnytyksen jälkeen :)
Ihailen avoimuuttasi! Tsemppiä odotukseen ja toivon raskautesi menevän hyvin. Olet luonut ihanan blogin, kiitos jokapäiväisestä luettavasta! <3
Hei!
Lukisin mielelläni raskaus ja vauvajuttuja, eikä mua ainakaan haittaa vaikka olisit jostain jo aiemmin kirjoittanut kun en tuota sun vanhaa blogia ole ikinä lukenut.. Mahan kasvu jutut on ihania, ultrakuvat ja sitten ne hankinnat/ostokset :)
Kiitos vinkistä henna, katsotaan mitä saan aikaiseksi :)
Ihanaa !! Tosi paljon onnea koko teidän perheelle <3 Mun mielestä just sun avoimuus tekee sun blogista aivan huipun. Se ettet vaan anna meidän olettaa et elät jotain kiiltokuvaelämää, vaan oikeesti voit tehä tälläsenkin postauksen et vittu kun vituttaa, tekee susta niin ihanan. Mä ainakin toivon, et tulevaisuudessakin jaat laidasta laitaan tuntemuksias meidän lukioiden kanssa. Muista, et me lukijatkin ollaan sun tukena tänä ihanana odottavana aikana <3 Kaikkee hyvää teille ja voi hyvin <3
Niin, toivottavasti joku sai tästä postauksesta vertaistukea :) Kiitos ihanista sanoistasi! ps. Kiiltokuvaelämää ei ole olemassakaan…!
ymmärrän kateutesi hyvin voiville raskaana oleville ihmisille. minä tosin olen ylipäätään kateellinen raskaana oleville. syli tyhjänä jo liian kauan, joten ryntäisin nanosekunnissa kaksinkerroin sinne vessan lattialle oksentamaan, jos vain voisin olla raskaana.
onnea sinun odotuksellesi :) toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
Ymmärrän kyllä sinua, tiedostan tosiaan olevani onnekas… Lapsia saadaan, niitä ei voi tehdä.
Kiitos ja toivotaan kovasti, että kaikki sujuisi :)
Paljon voimia Maj <3
Tunnistin itseni sinun kirjoituksesta, vaikka en raskaana olekkaan :D
Kyllä se aurinko aina risukasaankin paistaa, välillä on vaan oltava siellä sängynpohjalla jos siltä tuntuu, ei aina tarvitse kaikkea jaksaa.
Toivottavasti loppuraskaus sujuu hyvin!
Voimahaleja ja positiivista mieltä sinne täältä Espoosta <3
Kiitos paljon ja terkkuja & kaikkea hyvää sinne Espooseen! <3
No joo. Täällä suurperheen äiti, joka on voinut pahoin aina, mutta saanut ihania lapsia. Paitsi nyt kun lapset on teini-iässä, tahtoo päreet palaa ja iloisesti sittenkin…
haha, meinaatko että välillä vähän räishkähtelee? :D
Onnea teille! <3 Ja kiva että olo on helpottanut! En voi edes kuvitella mitä se sulla on ollut, koska itsellä se kesti VAAN kolme viikkoa ja oksensin yhteensä VAAN 3 kertaa. Mut se kuvotus, en vielä vajaa viikon hyvän olon jälkeen uskalla huokaista, koska pelkään koko ajan että se olo tulee takas. Mutta pikkuhiljaa. Ja ihana jos kirjoittelet raskausajan liikunnasta, mulla on kokemusta vaan rääkkilenkeistä ja body combatista eikä kumpikaan tunnu tällä hetkellä oikealta. :)
Aurinkoisia syyspäiviä!
Tanja
Teen parhaani sen mammaliikunta-jutun suhteen, onhan mulla vähän omaakin kokemusta asiasta :) Kiitos vielä!
Kiva! Mietin et täytys kai mun itekin jo tietää jotain, kun kolmatta odotan, mut sehän menikin niin että sillon treenasin vaan sitä vatsanseutua ja aika ison siitä sainkin. :D
Ihanaa kuulla, että olit rohkea ja pyysit apua, kun olosi oli huono. Avun pyytäminen on joskus vaikeaa ja silloin voi tuntua todella kamalalta. Ihana kuulla, että voit jo paremmin. Luulen positiivisen elämänasenteesi auttavan sinua elämän pahoissa paikoissa. Hienoa on kuulla, miten läheiset ihmiset ovat ymmärtäneet pahan olosi. Me kaikki tarvitsisimme tuollaisia läheisiä. Kerroit rehellisesti ajasta, jolloin voit huonosti. Kiitos siitä. Sain ainakin itse lisää voimia jaksaa oman oloni kanssa. Elämähän ei aina ole ruusuilla tanssimista. Upeaa oli myös se, että osoitit miten paha olo ei jatku loputtomiin, vaan kyllä se aurinko risu kasaankin paistaa.
Moni meistä sai varmasti uskoa parempaan huomiseen sinun ansiostasi. Kiitos siitä. Koko blogi hehkuu arkista onnellisuutta. Pahana päivänä lueskelen vanhoja tekstejä ja se parantaa aina vähän oloa.