Me vanhemmat pidämme usein kauniista ja ”sisustuksellisista” (puu)leluista ja toivomme niitä mieluiten lapsillemme lahjaksi tms. Lapset pitävät myös vähän toisenlaisista leluista, niistä värikkäistä meteliä pitävistä hirvityksistä. Aika moni kamuni on sanonut, että ”meidän taloon ei tulee yhtää sellaista pyörivää ja soivaa vekotinta”… Menee kuukausi tai pari ja lelukoppaan onkin ilmestynyt monenlaista kapinetta, muitakin, kuin niitä kauneimpia leluja. Jep, mua naurattaa se aina yhtä paljon. Ensin meilläkin (kaksi ja puoli vuotta sitten) oli yksi musta kori leluille, nyt niitä on yksi huone täynnä. Kuinkas tässä näin pääsikään käymään? Syyllisiä ovat niin synttärit, joulut, kummit, tädit, sedät, isovanhemmmat kuin me itsekin. ”Jos se nyt tän kanssa hetken viihtyis…”
Muoviunelmat. Takana aivan järjetön tärisevä melulaatikko, oikea ”Magicbox”:D Painajainen, jota koirakin pelkää kuollakseen, mutta Samppa rakastaa!
Mopoileva nalle on lasten kestosuosikki, se päästeleee erilaisia jänniä ääniä ja soittelee ”tuiki tuiki tähtöstä”.
Tuon tornin ostin Sampalle kirpputorilta! Rebekka omi sen heti agressiivisesti itselleen. Sain vinkkiä, että tornilelu on ollut monen lapsosen mielestä ihan superkiva, niinpä sitten sorruin. Muovinsälän ostamisesta aiheutuvaa mielipahaani kuitenkin helpotti, että lelu oli käytetty ja kierrätän sen vielä toki eteenkinpäin.
Rebekka sain 1-vuotis synttärilahjaksi Fisher Pricen punaisen laatikon, johon voi pudotella erimallisia palikoita. Liian easy nykyään tytölle, mutta velipoika tykkää kuolata palikoita.
Kyllä näillä söpömilläkin leluilla melkein ihan yhtä lailla leikitään. Ja osa säilytetään varmasti ikuisesti. Ainoa miinus puuleluissa on, että niistä kuuluu jäätävä ääni, kun ne kolisevat laminaattiin. Tuolla pinkillä Brion helistimellä voi saada aikamoisen kuhmun aikaiseksi, kun hakkaa sillä omaa päätään…
Tein Sampalle viihdyke-ringin. Hän viihtyi lelujen parissa kallisarvoiset 7 minuuttia. Pohdiskelin hetken lelujen alkuperää ja selvitin sen kuvaan. En ole ostanut itse Sampalle(Rebekalle kylläkin) kovinkaan montaa lelua itse. En kai mitään torni-jutun ja muumikirjan lisäksi, koska me ei kertakaikkiaan tarvita mitään. Ja useinhan parhaita leluja on sellaiset tavarat, joita ei todellakaan ole tarkoitettu leikkimiseen… Jos tämänhetkiset lelut käy tylsäksi, niin me voidaan varmasti tehdä kamujen kanssa vaihtareita tai lainata jostain. Ystäväni jakautuvat tämän lelu-asian kanssa ihan kahteen porukkaan, osalla on leluja kaikki kaapit pullollaan ja lisää tulee vaan, kun taas toisilla on huomattavasti niukemmasti ja turhia kannetaan kiertoon koko ajan. Miten teidän leluasiat on? Entä mitä luulet miten teillä tulisi joskus olemaan?
-Maj
ps. Terkkuja Sampalta, jonka mielestä paras leikki on ketkua mamman sylissä ja imeskellä hupparin naruja. Hiuksista repiminen tulee hyvänä kakkosena!
Meidän 8kk rinsessa leikkii parhaillaan kaukosäätimellä, että äiskä saa hetken surffailutauon :)
Tavalliset lelut jaksaa kiinnostaa ehkä 10 minuuttia, mutta varsinkin kaukosäätimet ja kännykät ovat tällä hetkellä kova sana.
Niin ne kodin tavarat taitavat olla ihan parhaita leluja. Esikoistytön lempilelu oli pitkään tyhjä limpparipullo. Kuopukselle kelpaa isosiskonkin lelut, mutta lehtien syöminen ja repiminen on sitä ihan parasta hommaa. Molemmat saavat kiksinsä harjasta ja rikkalapiosta. Ne saavat toimia vuoroin kitarana, vuoroin keppihevosena. Monikäyttöisin lelu on ollut Ikean Mula rakennuspalika/kupit. Ne kelpaavat vauvaiästä leikki-ikään. Niitä voi tutkia, ja jo vauva saa otteen. Niistä voi rakentaa tornia tai pinota sisäkkäin. Myöhemmin ne sopivat ruuanlaittoleikkeihin ja jopa kylpyammeeseen.
Kuulostipa tämä tutulta :) Kirjoitin itse vähän aikaa sitten samasta aiheesta http://www.lily.fi/juttu/lelulaatikolla
Kuvissa vilahti myös tuttu esine. Ostin meidän tytölle tänään samanlaisen marakassin kuin tuo teidän vihreä, muskarissa kun marakassit tuntuivat olevan aika hitti.
Mä niin päätin ettei meille tuu liikaa leluja, pah..niin varmaan!
Kuulutaan nyt (ja toivottavasti) jatkossakin niihin niukemmin leluja omistaviin ja niitä kiertoon kantaviin. Kyllä meidän lapsella tulee leluja olemaan ihan riittämiin, siitä pitävät kyllä huolen isovanhemmat ja muut sukulaiset. Itse en ole tämän ensimmäisen ikävuoden aikana mitään ostanut. Ajattelen kuitenkin, että kun lapselle tulee ikää niin leluistakin tulee tärkeämpiä ja kyllä niitä saa olla ja meidän taloudessakin tulee varmasti olemaan joskus vielä paaaaljon enemmän.
Heh, muistan kun odotin esikoista. Hyväksyin lähes ainoastaan mamas&papas -merkkisiä leluja tai vähintään yhtälailla värimaailmaltaan hillittyjä ja oksentelin tiny lovien ja fischer pricejen suuntaan. Miltäpä nyt kolme vuotta myöhemmin lastenhuone näyttääkään. Värien ja Ikean huonekalujen sekamelskalta. Kaikkea se aika ja toinen lapsi teettää. Hyvä näin :-)
Haha kuulostaa niin tutulta tuo hieman epäonnistunut kauniiden puulelujen suosiminen! :D Olen taistellut kunniakkaasti muovileluja vastaan, mutta kuinka ollakaan, niitä on jotenkin salakavalasti päässyt jo muutamia nurkkiin muuttamaan. Poika on nyt 6kk, saa nähdä mikä tilanne on esim. joulun jälkeen. ;) Meillä on muuten kanssa nyt pojalla ilmeisesti joku sellainen ”sylissä on kivointa, tai ainakin äidin oltava metrin päässä”-vaihe…
Meillä reilu yksvee tytöllä on hirveästi noita Brioja – syytän ensimmäisiä synttäreitä, joulua, äitiä, joka ei kirpparilla voinut hinnan vuoksi kävellä ohi yms. Sit on järkkymäärä kaikkea muovista vauvalelua, jolla ei enää leikitä. En vaan osaa heittää niitä pois. Muutenkin lelut on vähän out. Tyttö tykkää eniten vaatteista ja kengistä. (syyttävät äitiä) Ja oikeasti päivän suurimman ilon taisi tuottaa, kun tyttö sai itse kaivaa appelsiinit hedelmäkulhoon kauppakassista. :)
Taalla Sampan 10kk vanha kollega:) Lelut ovat ihan yliarvostettuja. Vain aidin syli kelpaa. Ja auta armias jos meinaat yksin menna vaikka vessaan. Aika raskas kaveri talla hetkella.
Luin jostain, etta tassa kehitysvaiheessa ihan paras lelu olisi sellainen kuppikasa… siis missa ne muovikupit menee toistensa sisaan. Tanaan annoin pari Ikean muovimukia ja jonkun tuttipullon korkin niin niilla leikki sentaan hetken.
ps. puulelut on ihania:)
Hei,
Luen blogiasi päivittäin, mutta harvoin uskaltauduin kommentoimaan ;) Meidän pieni mies täyttää perjantaina vuoden ja leluja tod.näk tulee kohta ovista ja ikkunoista ( toivottavasti ei). Äitinä suosin myös puuleluja ja etenkin brion. Muita leluja vien kyllä myyntiin ;) briot sitten voi säilyttää ikuisesti ;) ajattelin kysyä, että miten teillä luovuttiin rebekan osalta tutista? Ajattelin jo nyt luopua vuoden ikäisen poikamme tutista, jota on vaan käytetty uniaikaan, mutta on ollut hirveät kolme päivää ;) nukahtaminen on vaikeaa ilman tuttia ja huutoa ja itkua riittää. On tämä välillä niiin raskasta ;) olisikohan pitänyt vielä odottaa!!!? Milloin teillä luovuttiin tutista?
Mä voisin tehdä siitä vaiks postauksen, jos siitä olisi jotain hyötyä muillekin?
Meillä nuoremmalla, kohta 9kk tytöllä kiinnostuksen kohteena on juurikin nuo aiemmin mainitut kaukosäädin, kännykkä ja mikä (minusta kamalinta…) hiusten repiminen. Hohhoijaa…kohta on kalju pää! Tällä hetkellä huuto tulee, kun äiti häviää näkyvistä, pitää kontata kamalalla vauhdilla perään huutaen…ja jokapaikkaan pitää mennä, repiä johtoja, kukkaruukkuja jne jne. Pitää äidin virkeänä!
Itse olen aina ajatellut, että joskus jos minulle lapsosia ilmaantuu niin en todellakaan halua mitään isoa kasaa leluja ja muita vekottimia asuntoa sotkemaan ja tilaa viemään. Mitä vähemmän tavaraa sen parempi. Mielummin pari todella mieluista, kuin iso kasa niitä ’ihan sama’ vekottimia.