Eilen minulla oli vähän onneton päivä, olin allapäin – ja kyllästynyt, tarkalleenottaen en tiedä mihin, mutta siltä kuitenkin tuntui, eikä se varmaan jäänyt muiltakaan huomaamatta, auts!
Ilmeisesti halusin maksimoida kurjuuttani, kun illan elokuvavalintani oli The Sacrament. En ajatellut loppuun asti, älkää te katsoko sitä. Leffan kuvaus on toteutettu ahdistavan realistisesti dokumenttityyliin, ihan kuin itse olisit oikeasti koko ajan paikan päällä. Elokuva pohjautuu Guyanan Jonestownissa vuonna 1978 koettuihin hirveyksiin, tuolloin kuoli 900 ihmistä Kansan Temppeli -lahkon rakentamassa ”paratiisissa”. Suurin osa teki pastorinsa, johtajansa eli ”isänsä” kehoituksesta itsemurhan nauttimalla myrkyllistä juomasekoitusta – ensin litkun joivat lapset, äidit kantoivat vauvansa myrkkyastian luo. Sitten oli aikuisten vuoro. Ne jotka kieltäytyivät, avustettiin/pakotettiin juomaan kuolettavaa myrkkyä, ne jotka yrittävät karkuun ammuttiin. Haluaisitko päästä katsomaan tätä teloitusta eturivistä? Et halua. Toki The Sacrament on muunnelma Jonestownin tapahtumista, mutta jokatapauksessa läheltä liippaa ja leffa on äärettömän hirvittävää katseltavaa.
Näissä aatoksissa jäin odottelemaan unta sänkyyni. Jostain syystä kuitenkin näin painajaista, siitä että yritin tehdä koruja Rebekan joululahjaksi saaman Bracelet Makerin avulla, mitä ihmettä? Yöllä Rebekalla oli korvakipuja ja nukkumapaikkoja vaihdettiin muutamaan otteeseen.
Aamulla olin lähinnä helpottunut herätessäni. Koko meidän perhe oli vissiin vähän väsähtänyt, sillä herätin miesväen vasta 10.30, kun aloin lähtemään Mammatyylit-kuvauksiin, ulos -20-asteen pakkaseen. Ja tiedättekö mitä, ei haitannut yhtään – fiilis on 100% parempi kuin eilen. Jos päädyn tänä iltana katsomaan elokuvaa, valitsen kyllä jotain ihan vähän kevyempää.
Ulkona oli kaunista. Onneksi olin sopinut kuvaukset juuri tälle aamulle.
Ja kylmästä oli ihana tulla lämpimään. Keittää pannullinen kahvia viltsurit jalassa. Muut olivat jo syöneet aamupalansa.
Aamulehti, kahvi ja pulla, pidin homman yksinkertaisena. Simppelille simppeliä. Tänään ei kiinnostanut terveyspirtelöt.
Aina on aikaa laittaa ponitytön hiukset <3 Treenasin vähän samalla huomisia kuvauksia varten, joissa poikkeuksellisesti hoidan kauneuspuolta, aika jännää!
-Maj
How good you feel better now. I read the book about the film you saw and I found it also so depressing. Therefore I understand you really. Nevertheless the pictures are so beautiful!
xx from Germany/Bavaria, Rena
http://www.dressedwithsoul.com
Hi Rena!
Here is just a super cold weather, hrrrr! My fingers almost froze when it was taking pictures…
Mukavaa loppupäivän, kivalta näyttää.
Se on se hankala tommosissa ikävissä leffoissa, että sitä vaan jotenkin jämähtää katsomaan niitä vaikka hyvin tietää kuinka ikävä fiilis niistä tulee ja jää. Varsinkin kun illalla katsoo. Jostain syystä tuntuu että se negatiivinen vaikutus on paljon vahvempi illalla/yöllä kuin aamulla/päivällä katsottuna.
Mä yleensä suosiolla katon vaan romanttisia hömppäkomedioita ja välttelen kaikkea missä voi olla jotain ikävää. Mutta joskus sitä vaan vahingossa laittaa ”väärän” kanavan ja huomaa katsovansa tuommosia ei niin piristäviä ohjelmia.
Kunnon kauhuleffoissa on se hyvä puoli, että kun illalla käpertyy miehen viereen niin tulee oikeesti mietittyä , että ihana kun hän on siinä! Ettei pidä itsestään selvyytenä vielä vuosienkaan päästä. Mut välillä tuntuu et maailma on ihan hullu paikka:/ onneksi ihanaakin asioita tapahtuu ja pitää vaikuttaa niihin asioihin joihin pystyy. Isälleni itkin, kun oli noita perhe surmia ja kuinka olisin halunnut pelastaa heidät .. Isäni sanoi hyvin , että kaikkia ei voi pelastaa, mutta riittää kun hoitaa omansa niin hyvin kuin pystyy .. Jotenkin vaan tuli mieleen tosta myrkyn juottamisesta :( iloisenpaa huomista <3 ja iloisempia leffoja ! Itse katsoin just hobitin matka ja dääm et oli hyvä !
Tyttö on selvästi perinyt äitinsä ihanat hiukset :)