Kumpikohan sen huomasi ensin, Pekka Pouta vai meidän Tepi?

Talvi on nyt ihan tosiaan tulossa ja ensilumi satoikin maahan paksumpana kuin pariin vuoteen.. Olen juuri käymässä Helsingissä ja Sape ihmetteli useaan otteeseen miten järjetöntä on, että meillä suomalaisilla ei ole edes omaa verbiä lumisateelle. Sape valaisi myös, että Eskimoilla ei oikeasti ole 200 eri sanaa lumelle – mikä pettymys – eivätkä Sapen lumifaktat vielä siihen loppuneet…

Tiesittekö esimerkiksi, että lumihiutaleet ovat oikeastaan pölyhiukkasia ja muita pieniä hippusia, joiden ympärille muodostuu miinusasteisissa sadepilvessä parin millin jäähiukkasia, -prismoja, -neulasia, joista kasvaa jäisiä tähti ja pensaskiteitä, joista kasvaa lopulta lumihiutale!

Entäs se legenda, että ei ole olemassa kahta samanlaista lumihiutaletta? Se on kuulemma viimeisimmän tiedon mukaan melkein totta. Sapen maagisena synnyinvuotena -88 joku tiedemies todisti, että alkeellisimmat hiutaleet voivat olla putkien muotoisia ja lähes identtisiä.

Tältä näyttää meidän lenkkipolku nyt, lumen takia lenkkien suhteen on ollut vähän hilljaisempi jakso. Teppo on chihuahuaksi ehkä vähän erikoinen tapaus, talvi ei hidasta sen menoa ollenkaan, itseasiassa päinvastoin. Meikäläisen pitäisi hankki vihdoinkin talvijuoksuun soveltuvat jalkineet, näin pari vuoden harkinnan jälkeen…

-Maj

Olen kirjoittanut blogia jo vuodesta 2009 asti, ensimmäisen blogini nimi oli Magicboxx. En todellakaan tiedä mistä tuo nimi on tullut edes mieleeni. Sen lisäksi, että nimeäisin blogini toisin, olisin varmasti toiminut monen muunkin asian suhteen eritavalla, mutta: it is what it is.

Suljin bloggerissa olleen blogini 2010, koska osa kirjoittamistani teksteistä tuntuivat turhan henkilökohtaisilta jaettavaksi muille, jatkoin puhtaalta pöydältä, blogini sai tuolloin nykyisen nimensä Magicpoks – ja pian siirryinkin jo Indiedaysin alle bloggaamaan.

Käyn toisinaan bloggerissa katselemassa kuvia ja naureskelemassa yli viisi vuotta vanhoille jutuilleni. Toki myös muutamat sydänverellä vuodatetut tekstit nostattavat edelleen tunteita pintaan, etenkin vuosi 2010 oli erittäin mullistavaa aikaa elämässäni, tulinhan sinä vuonna äidiksi. Ajattelin jakaa teillekin muutaman kuvan vanhasta blogista (saatte hyvät naurut ehkä?), varmasti sieltä teidän lukijoiden joukosta löytyy tyyppejä, jotka eivät tuolloin vielä olleet koskaan kuullutkaan blogistani.

Nauroin näille bannereille vedet silmissä, mutta kuusi vuotta sitten niitä väsätessäni olin varmasti ihan tosissani :D

oldies1

Ensimmäinen banneri, miten ihanat värit ja kehykset?

banneri1

Tästä käy heti selväksi, että kuka on kirjoittaja, Rebekka ja Teppo myös mainitaan, mutta Miikalla ei niin väliä? :”D

banneri2

Miika muistaakseni haukkui tämän upean bannerin lyttyyn, mutta mun mielestä tässä olisi sitä jotain, ihanan yksinkertainen verrattuna edellisiin. Mikä näistä on teidän suosikkinne?

oldies2

Ohoh, näytän jotenkin… pelottavan paljon huomattavasti nuoremmalta… samoin Rebe, aaaw!

oldies3

Meidän ensimmäinen yhteinen koti oli Tampereen keskustassa. Viivi on tässä ehkäpä kuuden vanha, Rebestä ei ollut vielä tietoakaan, no, ehkä aavistus.

oldies4

Odotan tuossa vasemman puoleisessa kuvassa Rebekkaa, mutta MITÄ ihmettä, miten olen päätynyt Bile-Danin kanssa samaan kuvaan?

oldies5

Oi niitä aikoja kun koko perhe mahtui yhteen makuupussiiin, kuva on otettu Porin Jazzeilla. Nukuimme muistaakseni yön tuossa siskoni asuntovaunun edustalla, Maunokin oli päässyt mestoille. Oikealla meitsi on Sapella, pakollinen peiliselfie pissislookista.

oldies6 oldies7

Ensimmäisiä kuukausia äitinä, mutta miksi olin pukeutunut valkoiseen muovipussiin?

oldies10

No en tiedä onko koko pinkki yhtään sen parempi valinta? Rusketus ainakin oli kohdillaan.

oldies8

Rebekan ensimmäiset kuukauden olivat aivan ihania, mutta toisaalta myös ihan mielettömän raskaita. Yöt meni kävellessä vauva olkapäältä roikkuen ja harsoja kului.

oldies9

Mitäs tähän sitten enää lisäämään?

Nämä kaikki kuvat olen blogissani julkaissut 2009–2010, aikamoisia otoksia, teksteistä puhumattakaan. Kirjoittaminen ei koskaan ole ollut mun vahvimpia puolia, mutta luojan kiitos jotain kehitystä on silti vuosien varrella tapahtunut.

-Maj

1 2 3 4 9