Arvelinkin, että edellisen postauksen aihe herättää monenlaisia tuntemuksia. Niin tai näin, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa, mutta ainoastaan mielipiteistähän sitä voi kiistellä, ei faktoista ;) Äitiydestä käydään paljon tulenkatkuisia keskusteluja netissä ja mun puolesta siitä vaan, tuskin silti kenenkään kättä nostetaan ylös voiton merkiksi. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu… Siis teen kuten parhaalta itsestäni tuntuu, vaikka neuvojia usein riittää. Heh, koirat haukkuu ne vieraat, ei tuttuja, mutta joo…
Mun tämän iltainen ulkoilu kuihtuu pariksi tunniksi, sillä vauva nihkeilee pullon kanssa, olisi siellä sitten luomua tai kaupasta ostettua tavaraa. Onneksi olen ymmärtäväisessä seurassa, joten ohjelmaa muokattiin, niin että se on mullekin sopiva. Ihana päästä tyttösten kanssa kuitenkin syömään ja rupattelemaan rauhassa. Nämät naiset, joiden kanssa olen lähdössä ovat… Mitenkähän se sanoisin… Uskomattoman upeita,ihania ja he tietävät tarkalleen minkälaisessa elämäntilanteessa olen, sillä heillä kummallakin on kolme lasta.
Teppo nautiskeli silminnähden aamupäivän kauniista säästä, ihan kuten me muutkin.
Lucky me! Mulla on todella paljon ihania ihmisiä ja läheisiä ympärillä, jotka jaksavat tsempata raskaina päivinä ja iloita puolestani, kun siihen on syytä. Tänään on täytynyt pyyhkiä onnenkyyneliä silmäkulmasta, kiitos tytöt, Sape ja perhe. Olen siis hyvillä fiiliksillä, olisipa aina viikonloppu <3
-Maj
