Tänään oli kyläilypäivä, pitkästä aikaa. Meillä on sellainen aika hyvä kolmen kaverin kopla. Tullaan erittäin hyvin juttuun huolimatta siitä, että ollaan kaikki vähän eri-ikäisiä, tosi erilaisia ihmisiä keskenämme ja myös hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Olen ainut, jolla on lapsi ja lemmikki, mutta kummatkin ovat tervetulleita porukkaan mukaan :D
Kaverini Kuonon jalka on tällä hetkellä melko käyttökelvoton. Hän ei kovin helposti pysty poistumaan asunnostaan, joten me menimme hänen luokseen.
Kuonolla on kaunis ja viihtyisä koti, jossa on kekseliäitä ja hauskoja yksityiskohtia.
Pekka on nähty ennenkin blogissani, mutta olenko koskaan sanonut, että en tunne yhtäkään sinkkumiestä, joka oikeasti osaa olla niin rennon helposti lasten kanssa? Pekka joutui työntämään Rebekan rattaita sohjossa ja kanniskelemaan tyttöä sylissään, koska äiti oli ihan out ja Pekka ilmeisen cool. Sääliks käy sinkkumiestä, kun vastaantulijat hymyilevät lempeästi ”ihana perhe”-hymyään… :D
Pekka ja Kuono, kaverini.
Kyläily oli kivaa, pitää harrastaa sitä jatkossakin, nyt kun alan sisäistämään, että meillähän on kaikki päivät aikaa…
-Maj
ps. Mun tekisi ihan hirveästi mieli kirjoittaa tähän todella pitkä avautuminen tämän päiväisestä bussimatkastamme, jonka aikana me molemmat kaaduttiin pariin otteeseen, mutta en halua nostattaa uudelleen verenpainettani, joten antaa olla.
