Viikonloppu meni Blockfesteillä ja kuten arvata saattaa, niin meitsimutsia vähän nyt meinaa väsyttää. Festarifiiliksiin palaan vielä myöhemmin, mutta tänään oli ihana hengailla lasten kanssa, oltiin koko perhe vesileikkihommissa takapihalla. Illalla vein Rebekkaa jumppaan ja pyysin siksi aikaa Idaa istuskelemaan hetkeksi seurakseni Pyhäjärven rantsuun. Vein myös Idan fiilistelemään ruusuja, en saa tosta ruusutarhasta tarpeekseni. Ruusutarhassa käymisen jälkeen on heti levollisempi fiilis.

Ihan kukkahattutätinä olin liikenteessä (sain uuden lempinimen: Maire) ja koska en jaksanut kauheasti meikkailla niin sutaisin huuliin punaa, samaa kikkaa käytän aina kun pitää saada lookki nopeasti freesattua – myös Blockeilla yritin samaa kikkaa, tosin lopputuloksesta en ole niinkään varma :D

-Maj

Tein vuoden vaihtuessa lupauksen, että opettelen pääsemään asioista yli. Olen tosi huono siinä, oli kyse isosta tai ihan pienestä, jopa mitättömästä asiasta. Olen stressaaja ja murehtija, joka tolkuttaa jatkuvasti itselleen, että asioilla on tapana järjestyä. Uusimmat hokemani kuuluvat näin ”Tee parhaasi, sen on riitettävä – ja jos ei se ei vaan riitä, niin sille sinä et voi mitään” ja ”Älä stressaa asioista, joihin et voi itse vaikuttaa”. Stressaan ja murehdin silti, mutta teen koko ajan parhaani. Mitättömillä asioilla tarkoitan vaikkapa jotain sellaista, että hukkaan jonkun turhan tavaran, mutta etsin sitä viikkotolkulla, enkä voi antaa asian olla. Piinaan myös tällä käytökselläni muita, ihan sinne heidän sietorajalleen saakka.

Asioissa vellominen on ärsyttävä tapa, vaikka tottakai mieltä painavista asioista pitää puhua ja ne pitää käsitellä, mutta sitten on kyllä jo syytä jatkaa matkaa. Saatan miettiä esimerkiksi pari päivää sitten ystävän kanssa käydystä keskustelusta, että muistinko tarpeeksi kysyä, mitä hänelle kuuluu vai höpöttelinkö liikaa omia asioitani. Sitä on turha pyöritellä kovin pitkään pään sisällä, parempi ajatella, että se keskustelu on jo käyty, menneeseen en voi vaikuttaa, mutta tulevaan voin.

Olen myös mielestäni aikas hyvä antamaan anteeksi, mutta huono unohtamaan, tiedättekös? Pari viikkoa sitten eräs ystäväni pahoitti mieleni ja vatsanpohjassa kouraisi ikävästi, sen sijaan, että olisin kääntänyt ja vääntänyt asiaa päässäni ja ollut vaikeana, päätin olla suora ja sanoa ystävälleni ”hei tiesitkö, että pahoitit mieleni” – se oli niin järkevä veto. Asia käsiteltiin ja se siitä, pääsin asiasta sen jälkeen heti yli, eikä mitään jäänyt hampaan koloon. Jos minua on kohdeltu huonosti tai loukattu pahasti, voin antaa anteeksi, mutta eihän se vaan unohdu, ei varmasti koskaan.

Olen kokenut suorapuheisuudesta olevan usein enemmän haittaa, kuin hyötyä, vaikka pitkään ajattelin, että sen ei kuuluisi olla niin. Teininä tosin puhuin käytännössä kaiken, mitä sylki suuhun toi – se on tyhmyyttä, ei suorapuheisuutta. Toisinaan tuntuu pahalta sanoa suoraan ja joskus se on vain tehtävä siitäkin huolimatta.

Aina olen myös ajatellut, että röyhkeällä käytöksellä ei pääse pitkälle, mutta sekään ei mene aina niin, etenkään työelämässä. Uskon vahvasti karmaan ja siihen, että kukaan ei ole läpeensä paha. Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä ja toivon, että jos kohtelen muita ihmisiä hyvin, asiat eivät voi mennä kovin pieleen. Yksi lempparileffoistani on muuten ”Anna hyvän kiertää”.

hatanpää arboretum magicpoks hetkimagicpoks hetkiä

”How you make others feel about themselves, says lot about you” – lausahdus, joka on niin täyttä totta. Sen lisäksi, että opettelen pääsemään asioista yli, yritän pitää tämän lausahduksen mielessäni. Näillä ajatuksilla varmasti jatkan myös seuraavat vuodet, toivottavasti harjoitus tekee mestarin.

-Maj

1 4 5 6 7 8 9 10 18