Niin, nyt vielä pukkaisi kotikuvia yhden postauksen verran, huomenna joudutte ehkä taas katselemaan mun naamaa tai jotain :D Meillä on täällä kotosalla (kuten varmaan tiedättekin) todella valkoinen yleisilme. Valkoinen katto, valkoiset seinät ja lattiat. Verhoja on niukasti ja ne vähätkin ovat myös valkoisia. Valkoisen kotimme paras puoli on, että kaikkeen on helppoa yhdistellä värejä ja sen voi tehdä reippaallakin kädellä, eikä lopputulos silti ole mielestäni sekava. Valkoinen koti on myös ajaton ja aika monen mieleen, tulevaisuutta ja asunnon myyntiä ajatellen. Miinuksena esimerkiksi valkoisessa lattiassa on, että siinä näkyy kaikki, tarkoitan, että näen lattialla joka ainoan Tepon karvan, leivänmurun ja ketsuppitahran. No ne saattaisivat näkyä monen muunkin värisessä lattiassa ja minähän tunnustin aikaisemmin tavallaan pitäväni siivouksesta…

Minulle on jäänyt mieleen, kun joku siellä kirjoitteli joskus kommentin, että häntä aivan säälittää Rebekka, koska tämä joutuu elämään kalseassa kodissa aikuisten maailmassa, vailla värejä ja lastenjuttuja. Mun mielestä se oli kyllä vähän liioittelua, sillä meillähän on aika itseasiassa aika värikäs lastenhuone, joka pursuilee liiaksikin leluja. Vaikka peruselementit ovatkin valkoisia, ei se tarkoita sitä että meillä ei värejä olisi, päinvastoin väriä on etenkin lastenhuoneessa niin paljon, että heikommalla saattaisi silmiä särkeä :D Minusta on kiva sekoitella perusvärejä keskenään, mutta lastenhuoneeseenkin haluan lisää keltaista väriä, vaikka maton muodossa!

Hoksatteko mitä UUUTTA?! Sain tuon tuunatun imetystyynyn Mari-murulta tänään, kun he pyörähtivätpäivällä kylässsä. Tyyny on juurikin täydellisen näköinen ja niin tarpeellinen, sillä tästä yöstä eteenpäin nukun sen kanssa, imetän tulevaisuudessa vauvaa sen avulla, laitan vauvan köllöttelemään sen sisälle ja Rebekkakin tykkää nojailla siihen. Enkä muuten ole aikeissa hävittää sitä mihinkään vauva-aikojen jälkeen :)

Tässä on mun työpiste. Limppari on edelleen juomatta, kun näpyttelen tätä postausta niin tohkeissani, HÖRPS!

Tarvitsen työpisteeseen vielä jonkun söpön lampun, että minun on mukavaa istuskella kirjoittelemassa tässä illan pimetessä. Täytyypä kääntyä lamppuasioissa kunnon kaverini Kuonon pariin,

sillä hän tietää niistä(kin) enemmän, kuin minä.

No niin, valmista!

Nyt olisi Majlla varmaan limppari-aika, kun tuolla lastenhuoneessa leikitään rauhallisesti.

-Maj