Äidiksi tuleminen on ehdottomasti ollut oman elämäni mullistavin asia, se on vaikuttanut ihan kaikkeen elämässäni. Niin paljon se on tuonut elämääni iloa, onnea ja rakkautta, mutta myös niin paljon huolta ja vastuuta. Se on avannut silmäni niin monen asian suhteen. Äitiys on opettanut minua olemaan epäitsekäs ja se on opettanut myös mitä tarkoittaa kun sanotaan, että antaisi mitä tahansa, vaikka henkensä toisen puolesta. Minulle ei koko maailmassa ei ole mitään niin rakasta, kuin lapseni. Näin varmasti ajattelee niin moni muukin pienen tuhisevan nyytin tuore äiti, kuin myös äidit, joiden lapset ovat jo ns. lentäneet pois pesästä. Äitiys se on ja pysyy, vaikka se ehkä hiukan muuttaakin matkalla muotoaan. Huolen ja rakkauden määrä pysyy kuulemma samana silti, näin ainakin mun äiti totesi.

Tämä äitienpäivä ei ole ollut meillä mitenkään erikoinen, ollaan touhuttu ihan normaalien juttujen parissa, aamulla Miika ja lapset tekivät aamiaisen ja sain lapsilta heidän askartelemiaan söpöjä juttuja.

Pysähdyin silti hetkeksi miettimään äitiyttä, nuuhkin vähän pidempään päikkäreiltä heränneiden lasten hiuksia ja ajattelin, kuinka tärkeitä he ovat minulle. Ajattelin myös lämpimästi omaa äitiäni, hän on tietysti minulle se maailman paras äiti – ja esikuvani. Toivon pystyväni olemaan edes puoliksi yhtä empaattinen, lämmin, oikeudenmukainen ja rakastava äiti omille lapsilleni, kuin mitä hän on ollut minulle ja sisaruksilleni kaikki nämä vuodet.

äiti1elämäniäitinääitinä1 äiti2 äiti3 äiti4 äiti5 äiti6äiti7 äiti8 äiti9 äiti10 äiti11 äiti12 äiti15äiti13äiti14

Kyllä mun silmissä äidit ovat aikamoisia supersankareita, ihan jokainen. Oikein isot äitienpäivärutistukset Magicpoksin lukijoille <3

-Maj

Tiedättekös, äideillä on toisinaan sellainen paha tapa kilpailla siitä kenellä on rankinta kotona tai lasten kanssa? Vatvoimme tätä asiaa eilen ystäväni kanssa pikkutunneille saakka ja jäin vielä senkin jälkeen mietiskelemään, että se asia todellakin on näin, mutta miksi?

Lähtökohtaisesti me kaikki ihmiset (myös äidit, hoho) olemme erilaisia – se mikä yhdelle on sopivasti, on toiselle liikaa ja kolmannelle liian vähän. Toisella arki ja elämä rullaa helposti vaikka neljän lapsen kanssa, mutta yhden lapsen äidillä voi olla ylitsepääsemättömän rankkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYstäväni sai kunnon ”kurinpalautuksen” eräältä häntä hiukan vanhemmalta naiselta, joka oli yksinhuoltajana kasvattanut vuoden ikäerolla syntyneet pojat. ”Älä sinä valita, sulla on mies, minä kuule hoidin lapseni ihan yksin. Sinulla ei ole oikeutta valittaa mistään, koska sinulla on mies apuna”. Ystäväni oli vaan kylmänviileästi todennut, että jokaisella meillä on omat taakkamme kannettavana ja että arki pienten lasten kanssa on toisinaan rankkaa, varmasti ihan jokaisella. Ihan pöyristyttävää käytöstä tältä naiselta, tarinan kuultuani mun teki mieli siltä istumalta painella ojentamaan tätä muikkelia. Helpolla ei varmasti pääse kukaan yksinhuoltajana, se on varmaa, mutta ei se miehen olemassaolo automaattisesti tee arjesta helppoa. Ei etenkään ystävälläni, kahden pienen lapsen ja koiran kanssa. Hänen miehensä asuu viikot poissa kotoa, eikä heillä ole isovanhempia tai sukulaisia apuna.

Toisena esimerkkinä on kahden tai useamman lapsen äidin päivittely siitä, että kuinka helppoa on yhden lapsen äitinä. ”Mitä sekin valittaa, yhden lapsen kanssa elämä oli niin helppoa. Nukkuisi vaikka silloin kun se vauvakin nukkuu”. Vastaavaa päivittelyä kuullessani näen punaista ja höyry nousee korvistani, sillä kokemuksestakin jo tiedän, että jotkut tapaukset eivät vaan nuku – ja sitten kun ne nukkuvat, niin äiti voi olla niin väsynyt, että ei enää itse saa unta. Voin kuvitella kuinka pahalta toisen sanat saattavat tuntua, etenkin jos itse on lopen uupunut, kokee olevansa epäonnistunut tms.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERASitten on myös ne arjen sankariäidit, jotka kertovat mistä kaikesta he selviävät, eivätkä koskaan ole valittaneet – joten muidenkin kuuluisi vaan nostaa leuka ylös ja purra hammasta. Myös äidin ”helpolla pääseminen” aiheuttaa kateutta ja sehän on selvä juttu, että kyllä siinä äidissä jotain vikaa on oltava. ”Tuo mamma vaan ravaa kuntosalilla ja pynttäytyy, voi lapsiraukkoja, mamma ei välitä kuin itsestään”. Jep, right, onhan näitä vaikka kuinka, kotiäidit vastaan uraäidit jne…

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKannattaisi vaan pitää mielessä, että et voi ikinä tietää toisen tilannetta, vaikka luulisitkin tietäväsi – joten älä arvostele. Kaikilla meistä, ihan jokaisella, on omat taakkamme kannettavana, toiset  asiat näkyvät kaikille, jotkut asiat pidetään vain itsellä. Varmasti olen myös joskus itse sortunut arvostelemaan – ja se kyllä hävettää. Haluaisin, että me mammat olisimme automaattisesti samalla puolella, toistemme tukena, eikä kilpailemassa toisiamme vastaan. Mitalia kun tästä ei kenenkään kaulaan tipahda, sillä äitiys ei ole kilpailu. 

Uskotko sinä muuten, että jokaiselle annetaan vain sen verran kuin jaksaa kantaa? Itse en usko, sillä osa meistä sortuu liian painavan taakkansa alle. Ajattelen silti, että siitä raskaammasta taakastakin voisi selvitä, jos siihen saisi kantoapua <3

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 … 28